Työpaja-yhteistyö

Jaksoja työpajalla voidaan käyttää opiskelijan ammatillisen koulutuksen tukemiseen ja elämänhallintataitojen aktivointiin. Pajajaksolla on mahdollisuus tehdä rästiin jääneitä tehtäviä ja korvata poissaoloja ja se soveltuu myös silloin kun työskentely ryhmän kanssa oppilaitoksessa ei syystä tai toisesta suju. Pajalla tehdään opettajan antamia tehtäviä itsenäisesti tai ohjatusti. Yhteydenpito on tiivistä ja pedagoginen vastuu on oppilaitoksella. Tässä toimintamallissa esimerkkinä on käytetty Ammattiopisto Nurmeksen työpajayhteistyötä. Nurmeksessa pajan toiminta on kaupungin vastuulla ja se toimii ammattiopiston välittömässä läheisyydessä. Samalla toiminta- ja sopimusmallilla toimitaan myös naapurikunnan pajan kanssa.

Pedagoginen perusajatus
Työpajamallissa kyseessä on sosiaalipedagoginen lähestymistapa sekä dialoginen ohjaus, jossa keskeistä on opiskelijan opintojen keskeyttämisen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy. Opiskelijalle on varattava riittävästi aikaa luottamuksellisen ohjaussuhteen muodostumiseen.

Opiskelijan näkökulma
Opiskelija saa työvaltaisemman ja ohjatumman vaihtoehdon suorittaa opintojaan. Työpajalla hän pystyy suorittamaan käytännön työn harjoittelun lisäksi myös kirjallisia tehtäviä sekä opintoja verkossa.

Oppilaitoksen, opettajan ja työelämän näkökulmat
Oppilaitoksessa opettaja ja tukipalvelut harkitsevat yhdessä työpajaan siirtymistä silloin, kun havaitsevat esim. runsaasti poissaoloja tai suorittamattomia opintoja. Opettaja suunnittelee yhdessä työpajalle lähtevän opiskelijan kanssa tavoitteet ja tehtävät pajajakson ajaksi. Yhteyttä suoritettavien kurssien opettajiin ja ryhmänohjaajaan pidetään sähköpostin ja työssäoppimispäiväkirjan avulla. Myös pajaohjaaja ohjaa oppilaitoksen antamia opiskelutehtäviä, mutta pedagoginen vastuu ja vastuu opetussuunnitelman mukaisuudesta ovat oppilaitoksella.

Pajalta on mahdollista käydä myös työpaikoilla suorittamassa työssäoppimisjaksoja.

Käyttöönotto
Toimintamallin käyttöönotto vaatii kiinteän yhteistyön rakentamista työpajan kanssa ja eri toimijoiden vastuualueiden selkeää määrittelemistä.

Pedagoginen näkökulma

Kyseessä on sosiaalipedagoginen lähestymistapa, jonka interventioissa keskeistä on opiskelijan opintojen keskeyttämisen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy. Tavoitteena on yksilön tai ryhmän tukeminen niin, että he itse löytävät ratkaisuja ja omia voimavaroja. Dialogiset ohjauskeskustelut ovat keskeisessä roolissa, mutta niissä ei anneta valmiita ratkaisuja. Opiskelijan ja ohjaajan välisen kommunikaatio on tasavertaista, toista kunnioittavaa. Nuoren itseohjautuvuutta tuetaan: opiskelija itse tekee, valitsee, ratkaisee tai arvioi ja saa aikaan jotain oppimisen kannalta arvokasta. Neuvon pidättäminen ohjaustilanteessa saa opiskelijan itsensä prosessoimaan ongelman ratkaisua. Työntekijän ja opiskelijan kesken tarvitaan jaettuja kokemuksia, dialogia, avointa ja luotettavaa vuorovaikutusta. Opiskelijalle on varattava riittävästi aikaa luottamuksellisen ohjaussuhteen muodostumiseen.

Ohjaustoiminnan keskiössä on opiskelija, hänen oman toiminnan aktivointi ja kiinnostuksen herääminen subjektiuteen, vastuun ottamiseen omasta elämästään ja oppimisprosessistaan. Opettajan tai ohjaajan rooli on olla tutorina, opastajana tai rinnalla kulkijana. Tavoitteena on sisäisen motivaation kehittäminen ja aktivoida toimintaan, pyrkimyksenä saada liikkeelle opiskelijan sisäiset voimavarat. Heikon opiskelumotivaation takana voi olla monia syitä kuten aikaisemmat negatiiviset oppimiskokemukset. Pienistäkin onnistumisista myönteisen palautteen saaminen motivoi parempaan suoritukseen. Opiskelija tekee yhdessä aineenopettajan tai ryhmänohjaajan kanssa opintojen suoritussuunnitelman johon kirjataan pajalla tehtävien opintojen tavoitteet, sisällöt sekä tarvittava opiskelumateriaali. Mahdollisen kurssikokeen laatii ja arvioi Ammattiopisto Nurmeksen opettaja. Toisinaan loppukokeen korvaa dokumentoitu oppimistehtävä.

Opiskelija on keskiössä ja tavoitteena on hänen voimavarojen yksilöllinen tukeminen. Opiskelijan voimaantumisen ydin on osallistumisessa ja osallistamisessa, se on hänestä itsestään lähtevä prosessi. Siihen liittyy kaksi puolta: muutos oman minän määrittelyssä osallisuuden ja onnistumisten kautta. Se on yhteydessä opiskelijan omaan haluun, omien päämäärien asettamiseen, luottamukseen omiin mahdollisuuksiin, sekä näkemykseen itsestä ja omista mahdollisuuksista. Voimaantumiseen vaikuttavat toiset ihmiset, olosuhteet ja sosiaalinen ympäristö. tärkeää, että hän voi vapaasti asettaa itselleen tulevaisuuden unelmia ja tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lukuisten välitavoitteiden asettamista ja saavuttamista sekä vastuun ottamista. Tavoitteiden saavuttamisesta seuraa onnistumisia ja hyvänolon tunnetta. Sitoutumista edistää se, että tehtävät ja tavoitteet ovat tarpeeksi vaativia, mutta kuitenkin saavutettavissa olevia.

Opettaminen ja ohjaaminen on prosessi, johon on valittava mielekäs oppimisympäristö ja pohdittava miten opetussuunnitelmassa olevat tavoitteet saavutetaan. Peruskysymys kunkin yksilön kohdalla on, millaiseen muutokseen on tarkoitus tähdätä: asenteiden, käyttäytymisen, oppijan persoonallisuuden, toimintatapojen, tietoisuuden, olosuhteiden ja ympäristön vai toimintajärjestelmien muutokseen.

Opiskelijan näkökulma
Toimintamalli on syrjäytymisen ehkäisyä arjessa, kun nuoren ei tarvitse erota ja hakeutua työvoimatoimistoon työttömäksi, vaan hän voi oman jaksamisensa mukaan jatkaa tuetusti opintojaan kohti tavoitteena olevaa tutkintoa yksilöllisesti räätälöidyllä tuella.

Aina eivät pajajaksotkaan valitettavasti auta. Usein on kyse siitä, että nuori ei ole opiskelukuntoinen vaan hänellä on omassa elämässä on liikaa opiskelun esteitä, esim. päihde- tai mielenterveysongelmia. Tällöin hän ei ole opiskelukykyinen eikä työkykyinen. Tällöin hänet ohjataan tarvittavan avun ja palvelujen piiriin ja tehdään opintojen määräaikainen keskeyttäminen. Etsivän nuorisotyön tuki tarvitaan keskeytyksen aikana tavoitteena palata takaisin opiskelemaan jos kuntoutumista tapahtuu.

Oppilaitoksen ja opettajan näkökulma
Pajajaksojen järjestelyt vaativat oppilaitoksen henkilökunnalta paljon enemmän kuin perinteisen luokkaopetuksen järjestäminen, mutta näin voidaan tukea nuorta mahdollisimman pitkälle hänen opintiellään ja elämässään. Pajamallin kehittämisen myötä eroamisen sekä opintojen keskeyttäminen ovat vähentyneet ja läpäisy parantunut.

Kun syntyy huoli opiskelijan opintojen etenemisestä tai ne ovat vaarassa keskeytyä ryhmänohjaaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja tai joku opettajista käynnistää työpajaprosessin. Yleensä opiskelija ei ole syystä tai toisesta käynyt koulussa säännöllisesti ja hänellä on runsaasti poissaoloja eivätkä opinnot ole edenneet normaalissa kouluopetuksessa erityisestä tuesta huolimatta. Silloin opiskelijalle nuorten paja voi olla oppilaitosta sopivampi oppimisympäristö, jossa on mahdollisuus suorittaa opintojaan tilapäisesti opiskelija-statuksella. Kun opiskelija siirtyy väliaikaisesti opiskelemaan pajalle, hänelle laaditaan aina Henkilökohtainen opetuksen  järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) tai  Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), mikäli häntä ei ole nimetty erityisen tuen saajaksi. Näihin suunnitelmiin kirjataan pajajakson sisältö, vastuuopettajat, aikataulu, tavoitteet sekä muut tukitoimet (mahdollisesti mielenterveystoimisto, sosiaalitoimi, Kela  jne).  Opiskelija on päätoiminen opiskelija silloin kun hän suorittaa vähintään 3 ov / kk ja käy opiskelemassa vähintään kolmena päivänä viikossa.

Opiskelija asettaa itselleen tavoitteet. Opiskelija palauttaa tehtävät, tekee itsearvioinnin ja käy arviointikeskustelut ja saa palautteen opettajalta. Opettaja arvioi tehtävät ja pitää mahdollisen kokeen osaamisen varmentamiseksi. Yhteyshenkilönä oppilaitoksen ja pajan välillä toimivat yleensä erityisopettaja tai koulunkäyntiavustaja. Jos pajajakso on opintojen loppuvaiheessa, tuetaan opiskelijaa jatkosuunnitelman tekemisessä työnhakukurssilla ja saatellaan työelämään tekemällä tutustumiskäyntejä työpaikkoihin ja TE-toimistoon.