Ohjaus

Simulaatioiden lähtökohtana on kokemuksellisen oppimisen teoria (Kolb 1984), jonka keskeisiä periaatteita ovat aktiivinen, aikaisempaan tietoon ja  kokemukseen pohjautuva oppiminen, itsenäinen toiminta ja päätöksenteko, palaute, opiskelijan ja opettajan vuorovaikutus sekä  yhdessä oppiminen (Jeffries 2005, 96–103). Ensin perehdytään teoriassa opeteltavaan aihealueeseen, sitten harjoitellaan simulaatiotilanteessa. Lopuksi opittu siirretään todelliseen tilanteeseen työharjoittelun aikana.

Simulaatio-oppiminen on hyvin käytännönläheistä ja siinä pyritään mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaavaan oppimistilanteeseen. Ajosimulaattorilla harjoitellaan esimerkiksi taloudellista ajoa, vaihteiden käyttöä, jarrujen käyttöä, ajoa ahtaissa paikoissa, peruutusta sekä lukuisia muita ajoneuvon käyttöön liittyviä asioita. Lisäksi simulaattoreilla pystytään harjoittelemaan muun muassa vaaratilanteita sekä erityisolosuhteisiin liittyviä tilanteita turvallisesti. Myös hoitotyössä potilastilanteita eli skenaarioita suunnitellaan todellisten esimerkkien pohjalta.

Simulaatio-ohjaaja tarvitsee sekä vahvaa käytännön kokemusta simulaattoriharjoituksen sisältöalueelta, sekä pedagogisia taitoja. Simulaattoriharjoitus on oppimistapahtuma, jossa ohjaaja tunnistaa ja ottaa huomioon opiskelijoiden erilaiset oppimistavat, -tarpeet ja kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvat tavat toimia. Moniammatillisten simulaatioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa päästään parhaisiin tuloksiin moniammatillisella suunnittelulla. Näin voidaan varmistaa eri ammattiryhmien erityistavoitteiden tasapuolinen huomioon ottaminen harjoituksessa. (Arnold ym., 2008.)

Simulaatio-oppiminen on yhteistoiminnallista ja tutkivaa oppimista. Simulaattoriharjoituksissa voidaan erottaa neljä vaihetta: orientaatio tehtävään ja tilannekuvauksen kertominen (briefing), itse toiminta tilanteessa ja reflektio eli tilanteen jälkipuinti (debriefing). Simulaattoriharjoituksen oppimistehtävän ja oppimisprosessin etenemisen kuvausta kutsutaan skenaarioksi.

Ohjaava opettaja pystyy vaikuttamaan simulaattoriharjoituksen etenemiseen ja ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan. Tarvittaessa harjoitus voidaan keskeyttää ja pohtia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Keskeytyksen jälkeen harjoitusta jatketaan. Tilannetta voidaan myös tarvittaessa helpottaa tai vaikeuttaa. Esimerkiksi häiriöäänten lisääminen harjoituksen aikana vaikeuttaa toimijoiden keskittymistä ja korostaa näin tehokkaan kommunikoinnin tärkeyttä.

Hoitotyössä hyvä simulaattoriharjoitus vastaa hyvin todellisuutta. Opiskelijat ohjataan tulemaan harjoitukseen kuten oikeaan hoitoympäristöön: asianmukaisissa työvaatteissa ja -varusteissa. Heidät perehdytetään simulaattoriharjoitteluun, nuken toimintaan ja mahdollisiin rooleihin, joita harjoituksessa tarvitaan ja omassa roolissa pysymiseen. Opiskelijoita ohjataan hoitamaan ja kohtelemaan simulaationukkea kuin oikeaa potilasta ja toimimaan opiskelijatiimissä samoin kuin
oikeassa hoitotiimissä toimisivat. (Rajala 2012.)