Miksi? Mitä etuja?

Opiskelijan näkökulmasta simulaattoria voidaan pitää todellisuutta jäljittelevänä oppimisympäristönä, jossa simuloidut tapahtumat tapahtuvat ennalta määritellyllä tavalla.

Simulaattoriharjoittelussa voidaan keskittyä konkreettiseen toimintaan. Uudet, opittavat käsitteet ja teoria tukevat harjoittelua. Aihepiirin kokonaisymmärrys kasvaa ja teoria voidaan siirtää käytäntöön. Toiminnan simulointi mahdollistaa paremman havainnollisuuden ja luo enemmän kokemuksellisuutta kuin oppikirjatyöskentely.

Autenttisten tilanteiden simulointiin perustuvat opetusohjelmat kehittävät opiskelijan luovuutta, loogista ajattelua, itsenäistä päätöksentekokykyä ja ryhmätyötaitoja. Lisäksi opiskelijan on mahdollista saada välittömästi palautetta oppimastaan, jolloin opiskelijan oman oppimisen arviointi kehittyy. Ammatillisessa koulutuksessa on oppisisältöjen suunnittelussa mahdollista entistä paremmin ottaa huomioon työelämän tarpeet.

Simulaattorissa voidaan harjoitella muun muassa potilaan tutkimista, hoidon tarpeen arviointia, päätöksentekoa ja hoidon suunnittelua. (Berragan 2011.) Simulointi voidaan toteuttaa myös draaman keinoin. Tällöin tosielämän tilannetta ja vuorovaikutustilanteita simuloidaan näytellen. Esimerkiksi ensiapukoulutuksessa simuloidaan onnettomuustilannetta, jossa oppijat ovat yleensä auttajien asemassa. Hoitotyössä simulaattorin avulla voidaan harjoitella sellaisia tilanteita, joihin ei helposti kehity rutiinia, kuten esimerkiksi lapsipotilaan elvytystä.

Onnistuneen simulaattoriharjoituksen jälkeen osallistujat kokevat harjoituksesta olevan monenlaista hyötyä oman työnsä kannalta, kuten antavan ammatillista itsevarmuutta, auttavan kliinisessä päätöksenteossa sekä ”tosielämän” tilanteisiin valmistautumisessa. (Abdo & Ravert, 2006, Pike & O’Donnell V. 2009.) (Rajala 2012.)