Totuudellinen maisema
1800-luvun suuntaukset realismi ja naturalismi tunnustivat vain näkyvän, aistein havaittavan todellisuuden. Niiden perusta on luonnontieteellis-positivistisessa traditiossa, joka korosti luonnon tutkimista ihmisen ulkopuolisena kohteena. Aistien kautta välittyvää todellisuutta tarkasteltiin objektiivisesti ja tieteellisesti, ilman subjektiivisia tunteita, tulkintoja ja arvoja. Realismin todellisuus rakentuu yksilön suhteessa ympäristöön ja luontoon, mutta suhde sisältää yhteiskunnallisen ja yleisen aspektin. Taidekäsitys painotti ajan, paikan ja kansan esittämistä ykseyden ja tyypillisyyden hengessä. Naturalismille luonto ja todellisuus merkitsivät samaa. Todenmukaisuuteen pyrkivä kuvaustapa tavoitteli uskottavuutta ja loi illuusion hetkellisestä läsnäolosta. Henkilökohtaisten näkemysten ja ilmaisun esittämistä vältettiin, koska luonnon kauneus oli olemassa, se oli luonnon ja todellisuuden ominaisuus, joka taiteilijan oli löydettävä. Kuvattavaksi kelpasi vain sellainen, minkä saattoi nähdä omin silmin, myös epäesteettinen tai vähäpätöinen. Realismissa maalaustekninen taituruus loi valokuvamaista vaikutelmaa, kun naturalismi suosi vapaampaa maalausjälkeä. Luonnon yksityiskohtia tutkittiin ulkona luonnostellen. Teokset toteutettiin yleensä ateljeessa luonnosten pohjalta, joten ne eivät edusta puhdasta ulkoilmarealismia. Maisemamaalaukset kuvaavat useimmiten olemassa ja nimettävissä olevia paikkoja ja näkymiä.
Pohdittavaksi:
- Millaista luontosuhdetta realismi ja naturalismi ilmentävät? Onko luonto vain aineellista todellisuutta? Miten tiede vaikutti näihin suuntauksiin?
- Mitä tarkoittavat todenmukaisuus ja objektiivinen todellisuus?
Tehtäviä:
- Maiseman totuudellisuus. Tutustu suomalaisen maisemamaalauksen alkutaipaleeseen ja vertaa eri tyylisuuntiin lukeutuvien taiteilijoiden maisema-aiheita ja tapaa kuvata luontoa. Miten suomalaista luontoa kuvataan? Millaisen kuvan ne antavat luonnostamme? Onko teoksissa viittauksia luonnon tarjoamiin resursseihin ja käyttömahdollisuuksiin?