Romantiikan maisema
Valistuksen ajan mekanistinen luontokäsitys syrjäytyi romantiikan orgaanisella luontokäsityksellä. Enää luonto ei ollut ihmistä varten luotu, tiedettävä ja hallittava kokonaisuus, eikä sen huipulla ollut luontoa hyväksi käyttävä ihminen. Romantiikka näki luonnon historiallisena, esteettisenä ja monimuotoisena kokonaisuutena. Luontokuva syveni ja monipuolistui, luonto oli ihmisen opettaja ja kulttuurin sisällön rikastuttaja. Esteettisessä kasvatuksessa painotettiin aistimusta, jonka välityksellä haluttiin irrottautua valistuksen korostamasta järkiperäisyydestä ja uusklassismin akateemisesta säännönmukaisuudesta. Ihmisen aisteja haluttiin jalostaa ja ylevöittää luonnon ja järjen harmoniasta syntyvän taiteen avulla.
Romantiikan maailmankuva oli subjektiivinen ja metafyysinen. Huomio keskitettiin ihmisen tunne-elämään ja tiedostamattomaan. Luonto ja maisema miellettiin maailmanhengen ilmentymiksi, panteistiseksi kokonaisuudeksi. Ihminen ja luonto olivat kumppaneita, ihminen luonnon pieni osa ja luonto jumaluutta. Luonto oli esteettisen ihailun ja mystifioinnin kohde. Maisemia, paikkoja ja luontokohteita inhimillistettiin ja pyhitettiin kirjallisilla tarinoilla. Suuren, salaperäisen ja pyhän luonnon tarjoamat näkymät hämmästyttivät ja kiihottivat mielikuvitusta. Taide oli luontoon sulautumista, joten myös maisemamaalauksen katsominen oli tunnekokemus, jossa teos miellettiin osaksi luontoa. Maalaus ei esittänyt vain maisemaa, vaan ilmensi ihmisen suhdetta kaikkeuteen ja luonnon perimmäisintä olemusta. Taiteilija yhdisti ulkoisen ja sisäisen maailman, olivathan ihminen ja luonto saman todellisuuden sisäkkäisiä ilmenemismuotoja. Fyysisen näkymän tai maiseman realistista kuvaamista ei mielletty taiteeksi. Kuvaamisen tekniikkaa harjoiteltiin luonnon keskellä luonnostellen, mutta lopullinen teos valmistui ateljeessa. Se oli osista yhdistelty kokonaisuus, taiteilijan ja luonnon yhteinen luomus.
Pohdittavaksi:
- Millaista luontosuhdetta romantiikka ilmentää?
- Millainen on romantiikan taidekäsitys?
Tehtäviä:
- Maisemaan tunnestautuminen. Kun taiteilijan sisäinen tunnekokemus välittyy taideteokseen ja sen kautta katsojaan, kyseessä on tunnestautuminen. Omakohtaiset tunteet nähdään ulkomaailman tunteiden heijastumina. Teoksessa voi olla tunnestautumishahmo, joka ihailee yksin edessään avautuvaa maisemaa ja on selin maalauksen katsojaan nähden. Hahmo helpottaa katsojaa samaistumaan tunnekokemukseen. Tutustu C.D. Friedrichin maisemamaalauksiin. Toteuta parityönä valokuvasarja, jossa olet tunnestautumishahmo valitsemasi maiseman tai näkymän äärellä. Kokeile erilaisia rajauksia ja sommittelukeinoja. Muuta hahmon asentoa asteittain niin, että lopulta kasvot ovat suoraan katsojaa kohti ja maisema jää selän taakse. Hahmon tunnetila voi olla arvoituksellinen, tyyni tai ajatuksiinsa vaipunut.
- Pastissi. Toteuta maalaus lainaamalla ja parodioimalla menneen ajan taidesuuntausta tai tietyn taiteilijan teosta. Lähdeaineistoksi käyvät taidekirjojen ohessa myös mm. Suomi- filmin elokuvahistoriaan liittyvät kuvateokset. Jäljittely voi kohdistua aiheeseen, aiheen osasiin, taiteilijan käsialaan, ilmaisuun, kuvaustapaan tai sisältöön. Muuta kuvan henkilöt aikalaisiksi.