Ympäristökasvatus kuvataiteessa filosofia

Filosofinen lähestymistapa

Filosofia tarkastelee ihmistä minä - maailma -suhteen kautta. Tavoitteena ei ole antaa oikeita vastauksia, vaan kysyä hyviä kysymyksiä, synnyttää hedelmällistä ajattelua ja keskustelua. Filosofian ja taiteen tehtävinä on syväluodata todellisuutta, paljastaa käsityksiämme, ajattelutapojamme ja kasvattaa ymmärrystämme maailmaa, sen ilmenemis- ja rakentumistapoja sekä ihmistä kohtaan. Kulttuurin kehittyminen merkitsee syvenevää tietoisuutta luonnon ja kulttuurin keskinäisestä riippuvaisuudesta, luonnosta kulttuurin voimavarana ja luonnon mahdollisuuksista edistää itsetuntemustamme. Kulttuurisen luontosuhteemme tulisi olla vuorovaikutteinen, kunnioittava, refleksiivinen, sivistävä ja henkisiä arvoja lisäävä.

Taide heijastaa tapojamme merkityksellistää ja tulkita maailmaa. Filosofinen lähestymistapa voi syventää kuvataideopetuksen luonnetta. Ympäristöfilosofiaa kiinnostavat erilaiset luonto- ja ympäristökäsitykset, ihmisen luonto- ja ympäristösuhde sekä edellisiin liittyvät esteettiset ja eettiset tekijät. Käsitystemme taustalla ovat oletuksemme maailmasta ja ihmisen paikasta maailmassa. Ihminen on kautta aikain käsitellyt suhdettaan luontoon taiteen kautta, aiheena, sisältönä ja materiaalina. Taiteen avulla on kuvattu selittämätöntä, uskomuksellista luontoa ja toteutettu omaa ihmisluontoa, mielikuvituskykyä. Kuvien tekeminen kuuluu ihmisen luonnolliseen ja ikiaikaiseen olemiseen. Se on osallisuuden ilmaisua ja tulkintaa, suhteessa olemista maailmaan. Taide ilmentää sekä yksilöllistä että kulttuuris-yhteiskunnallista, kollektiivista luontosuhdetta, joka peilautuu aikansa aatehistoriaan. Taidehistorian, nykytaiteen ja median kuvien kautta voimme käsitellä kulttuurisia "ympäristöpuhetapoja". Ne ilmentävät havaitsemis- ja ajattelutapojamme, joiden kautta voimme kiinnittää huomiota yleisten merkitysten taustoihin ja niiden seurauksiin, tietokäsityksiin sekä maailmankatsomukselliseen ilmapiiriin.

Pohdittavaksi: