Toiminnallinen luonnon kokemistapa - kehollinen osallisuus
Luonto näyttäytyy meille yleensä ulkopuolisena toimintaympäristönä, jossa liikumme, harrastamme, työskentelemme ja matkustamme. Toiminnan taustalle jätetty luonto saa välineellisen roolin ja jää itsestäänselvyydeksi. Toimintamme on tottumuksia ja tapoja, joiden merkitystä emme havaitse tai pohdi. Luonto ja ympäristö ovat touhuamisen, tekemisen ja muokkaamisen paikkoja tai kohteita. Pyrimme toteuttamaan toivomiamme ulkoisia muutoksia, poistamaan haittoja ja hyödyntämään luonnon mahdollisuuksia omien tavoitteidemme saavuttamisessa. Toimintaamme motivoivat myös sisäiset tekijät, sen merkitykselliseksi kokeminen ja tulosten tuottama tyydytys, jotka liittävät meidät luonnon ja ympäristön osallisiksi. Omia kokemuksia, tunteita, muistoja ja arvoja painottava puhetapa ilmentää toiminnallista luontosuhdetta, joka sisältää usein sukupolvelta toiselle siirtyvää käytännöllistä sekä uskomuksellista tietoa ja tarinoita. Näin yksilön elämismaailma kytkeytyy osaksi laajempaa sosiaalista osallisuutta ja jatkuvuutta. Ympäristöön ja maailmaan suuntautuminen on merkitysten antamista ja jakamista. Se on myös kehollista ja moniaistista vuorovaikutusta, joka synnyttää tilallis-ajallisia kokemuksia. Voimme kokea olevamme kiinteä osa luontoa ja sen prosesseja. Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus rakentavat paikkasuhdetta, ovat paikan elämistä ja itsensä paikantamista: "Missä minä koen osallisuutta" liittyy siihen, "mitä minä olen".
Ekologinen estetiikka herätti taiteen kiinnostuksen ihmisen toiminnalliseen ympäristö- ja luontosuhteeseen, sen eettisiin perusteisiin sekä kulttuuris-yhteiskunnallisiin luonnon tulkitsemisen tapoihin. Kun taiteen kiinnostus siirtyi sisältöön, luonto sai pysähtynyttä visuaalista kohdetta monipuolisempia merkityksiä. Luonto alkoi näyttäytyä toiminnallisena, systeemisenä kokonaisuutena, alati muuttuvina prosesseina ja orgaanisten rakenteiden moninaisuutena. Se on syntymää, kasvua ja kuolemaa, tilallisuutta, vuorovaikutusta ja ajallisuutta, joka ilmenee sekä suhteessa kokijaan, että jatkuvuutta rakentavana toistuvuutena. Maisemat ja paikat elävät, muuttuvat ja uusiutuvat. Kokonaisvaltainen, moniaistinen havaitseminen edellyttää toiminnallista aktiivisuutta, joka ei toteudu ulkopuolelle jättäytyvässä tarkastelussa. Yhteys ja osallisuus ovat luonnon ja maiseman sisällä olemista, liikkumista ja tekemistä. Luonnon todellinen olemus voi avautua omakohtaisessa kohtaamisessa, jossa se yhtyy luonnon historiallis-kulttuurisen merkitysulottuvuuden tunnistamiseen.
Pohdittavaksi:
- Millaisia arvoja ja toimintaa asuinympäristösi ilmentää? Mihin ne perustuvat?
- Mitä merkitystä ihmisen toiminnalla on luonnolle? Entä ihmiselle? Miten toiminnallisuus liittyy ihmisen kehollisuuteen ja aistisuuteen?
- Mitä eroa on elämyksellä ja esteettisellä kokemuksella?
- Millaisessa kontekstissa sinun luontosuhteesi on rakentunut? Mitkä yleiset asiat ovat vaikuttaneet siihen? Millaiset sosiaaliset tai kulttuuriset seikat ovat muovanneet luontosuhdettasi?
- Mitä tarkoittavat havainnon kontekstuaalinen olemus ja havaintoskeemat?
- Millaista taidetta syntyy kuvataiteen ja toiminnallisen luontosuhteen yhteydessä?
- Kesämökkeily syntyi nopean kaupungistumisen ja 1960-luvun rakennemuutoksen myötä. Se ilmentää paluuta menneeseen, pysyvyyttä, paikallisuutta ja yksityisyyttä. Mökkeily on keino säilyttää yhteys omiin juuriin ja entisajan elämäntapoihin. Se voi yhdistää sukupolvia toisiinsa ja suomalaisia suomalaisuuteen. Kesämökki sijaitsee fyysisesti maalla, mutta tavallaan toisessa ajassa ja paikassa. Mitä tarkoittaa kesämökin sijainti maaseudun ja kaupungin välissä? Miksi mökkeilijän luontosuhteessa korostuu toiminnallisuus? Millaisia ympäristövaikutuksia mökkeilyllä on?
- Keskustelkaa ympäristöfilosofi Arnold Berleantin (1992) näkemyksestä: "Luonnon esteettinen arvostaminen metsien ja maisemien tasolla edellyttää ruumiillista osallistumista, uppoutumista ja kamppailua. Saatamme äkkipäätä pitää metsää maisemana, jota vain katsellaan. Tämä on virhe. Metsään mennään sisään, sitä ei katsella. Metsää voi tuskin kokea valtatien pysähdyspaikalta, sen enempää kuin televisiostakaan. Peuran näkeminen eläintarhassa ei ole kokemus villistä peurasta. Häkki torjuu todellisuuden. Metsän kokeminen autonikkunan läpi eroaa tästä ennen kaikkea siinä, että nyt katselija on häkissä, ja jälleen todellisuus on muualla. Et ole todella tekemisissä metsän kanssa ennen kuin olet mennyt hyvän matkaa sen sisään".
Tehtäviä:
- Häkkikokemus. Tutustu edellä olevaan Berleantin näkemykseen. Tee kuva, joka kertoo ihmisen tavasta tarkastella luontoa etäisyyden päästä.
- Kesämökkiläisen maalaiselämää. Tutustu Pieter Brueghelin teoksiin. Suunnittele aiheen mukainen tilannekuvaus, joka voi sisältää hyväntahtoista huumoria ja ilkikurisuutta. Toteuta maalauksena tai sarjakuvana.
- Keinotekoinen luonto. Toteuta teos jossa ihminen on luontoa imitoivassa ympäristössä. Toiminnallisia tarpeitamme, kuten liikuntaharrastuksia varten on rakennettu keinotekoisia ja tuotteistettuja ympäristöjä, jotka hyödyntävät luonnon raaka-aineita ja olosuhteita.