Kulttuuri määrittelee sille ominaiset maisemat ja kauneusarvot, ideaalimaisemat sekä niiden sijainnit. Maisemaa arvotetaan kansallisen, alueellisen, paikallisen sekä yhteisöllisen identiteetin symbolina. Arvo voi perustua myös taloudellisesti hyödynnettäviin luonnonvaroihin, historian tapahtumiin sekä omistusoikeudellisiin tekijöihin. Näin ovat syntyneet mm. kansallis-, perinne- ja kulttuurimaisemien merkitykset. Maisemiin liitetään puhtauden, vapauden, tulevaisuuden, vaurauden ja mahdollisuuksien symboliikkaa. Kansallismaisema on osa suomalaisuuden esitystapaa, jonka merkitykset liittyvät taiteeseen, historiaan ja maantieteeseen. Kansallismaiseman representointitapa on taustaltaan ideologinen, valikoiva ja kaunisteleva. Kohde voi olla yksittäinen panoraamamaisema, merkittävä maisemakokonaisuus tai yleisesti tunnettu kuvaus, kuten maalaus tai kirjallinen teos. Kansallismaisemaan rinnastetaan mielikuva suomalaisuudesta, jossa korostuvat kulttuurin erityispiirteet, kertomukset sekä kansan luonne ja ominaisuudet.
Maisemamaalauksen rooli kansallisen identiteetin, isänmaallisuuden ja yhtenäisyyden rakentajana on ollut merkittävä. Kotimaan karuja maisemia ei pidetty vielä 1800-luvun alussa taiteellisesti kiinnostavina, mutta asenne muuttui vuosisadan lopulle mentäessä. Fennomania korosti kansan omaa kieltä, historiaa, kansanrunoutta sekä kansallishenkeä. Kuvataide osallistui kansallishengen nostattamiseen keskittymällä Kalevalan mytologiaan sekä kotimaan maisemiin. Tyylillisesti maalaukset edustavat runollista naturalismia. Taiteilijoilta edellytettiin isänmaallisen näkemyksen omaamista sekä kiinnostusta luontoa, maisemaa ja kansaa kohtaan. Tyypillinen kansallismaisema oli korkealta kuvattu luonnontilainen erämaa- tai järvimaisema. Teoksia ei tavallisesti nimetty niiden esittämien paikkojen mukaan, joten ne loivat vaikutelman koskemattomasta, yleispätevästä luonnosta. Maalauksiin saatettiin sisällyttää ajankohtaista poliittista symboliikkaa sekä valtaan, tuotantoon, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin viittaavia merkityksiä. Metsä- ja puunjalostusteollisuuden voimakas kasvu edisti erämaan ja koskemattoman luonnon ihailua. Monet taiteilijat suhtautuivat luonnon voimakkaaseen hyödyntämiseen kriittisesti ja hakeutuivat työskentelemään alkuperäisen, koskemattoman luonnon keskelle.