Esteettinen luonnon tarkastelutapa - visuaalinen ja visualisoitu kohde
Taidetta on aina määritelty ja arvotettu suhteessa luontoon. Luonto miellettiin pitkään kulttuurin vastakohdaksi. Humanismi korosti inhimillistä erityisyyttä, jonka mukaan ihmisellä oli kyky nähdä aistitun materiaalisen maailman taakse, ideoiden tosiolevaan maailmaan. Luonto ei ollut vain aistittava todellisuus, vaan välitti jotain yliaistimellista. Mimeettinen eli imitoiva taidekäsitys avasi ihmisten silmät luonnon kauneudelle. Taiteen maisema ja luonto on kehittynyt lukuisine vaiheineen ihanteellisen todellisuuden kuvaamisesta realistisen todellisuuden kuvaukseen, edeten sisäisen todellisuuden ilmaisemisesta nykytaiteen käsitteelliseen ilmaisuun. Modernismia kiinnosti teollinen kulutusyhteiskunta, jolloin luonto taiteen aiheena ja sisältönä väistyi sivuun. Todellisuutta esittävä ja luontoa jäljittelevä taide miellettiin helpoksi ja pinnalliseksi, koska siihen ei liitetty tulkintaa ja ajattelua. Luontoaiheiset maalaukset nähtiin kuvallisten sääntöjen mukaan toteutetuiksi luonnon kopioiksi.
Näköaistikeskeisen luonnon tarkastelutapamme taustalla vaikuttavat kauan sitten määritellyt luonnon esteettiset arvot. Ne vaikuttivat myös ympäristöestetiikkaan, jonka alkuvaiheessa luontoa, ympäristöä ja maisemaa analysoitiin kuten taideteosta. Visuaalisiin ominaisuuksiin keskittyvä maiseman ja luonnon tarkastelu vastaa taideteoksen tarkastelua aiheen perusteella. Maisema miellettiin maalauksen kaltaiseksi, pysyväksi, muuttumattomaksi ja lähes elottomaksi. Tarkastelutapa sijoitti havaitsijan maiseman ulkopuolelle ja passivoi vuorovaikutuksen luonnon kanssa. Huomio kiinnitettiin maiseman maalauksellisuuteen, dramaattisuuteen sekä muodollisiin rakenne-elementteihin. Maisema oli muotoa, pintoja, värejä, viivoja, linjoja, massoja jne. Näköalakohde rajattiin, sommiteltiin ja "kehystettiin". Tarkastelutapa on tyypillinen maisemakuvastolle, joka sisältää sekä maisemakohteet että niitä esittävät valokuvat, mediakuvat, maalaukset, elokuvat, tieteelliset esitykset ja oppikirjat. Luonto ja maisema ovat taiteessa eri asia kuin fyysinen todellisuus. Koska taideteos ei ole ensisijaisesti esine, se ei ole myöskään ikkuna todellisuuteen. Kuvan tekemisessä ei ole kyse nähdyn kuvaamisesta, vaan enemmänkin asioiden yleisen luonteen kuvaamisesta tietystä näkökulmasta. Taideteos on aiheesta, sisällöstä, ilmaisutavasta ja muodosta rakentuva kokonaisuus, joka heijastaa aikansa kulttuuris-yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Pohdittavaksi:
- Määrittele taideteos. Mikä on taideteos - mikä ei ole? Määrittele kuvataide - mitä taide on? Mitä taide ei ole?
- Milloin kuvan visuaalista tulkintakykyä tarvitaan? Onko se opittavissa oleva taito?
- Mitä yhteistä luonnolla ja kuvataiteella on? Miten taide ilmentää luontokokemusta?
- Millaisena luonto ja maisema kuvataan taidemaalauksissa? Entä mainonnan kuvissa?
- Mitä tarkoittavat maisemakuva ja maisemakuvasto?
- Tulkitse seuraava ajatelma: "Taiteilijan on tärkeämpää nähdä se mitä hän maalaa, kuin maalata sitä, minkä hän näkee".
- Miten kuvataide voi rikastuttaa ympäristöä ja sen havaitsemista?
- Millaisia ovat kuvataiteen välittömät ja välilliset ympäristövaikutukset?
- Miten taiteen avulla voi vaikuttaa ihmisen luontosuhteeseen ja ympäristötulkintoihin?