Ihmiskeskeisyys - luontokeskeisyys
Luontokäsitykset heijastavat näkemyksiämme ihmisen paikasta maailmassa. Kulttuuri, ihmisen ja luonnon välinen kanssakäynti, on muovannut ihmistä, joka on puolestaan muokannut luontoa ja saanut aikaan yhteiskuntia. Kollektiiviset luontokäsitykset muuttuvat hitaasti. Niitä tulisi tarkastella aatehistoriallisessa kontekstissa, yhteiskunnallinen tilanne ja arvomaailma huomioiden. Arvotamme ja merkityksellistämme luontoa toimintamme kautta, jota perustelemme harvoin moraalisesti. Ympäristöeettiset asenteet heijastavat kulttuurin ja yhteiskunnan kollektiivisia, luontoon liittyviä asenneilmapiirejä ja puhetapoja:
Utilismi on ihmiskeskeinen asenne, jolle luonto on olemassa vain ihmistä varten. Ihmisen tehtävä on edistää oman lajinsa aineellista hyvinvointia, jolla oikeutetaan rajaton luonnon rikkauksien, raaka-aine- ja energiavarantojen hyödyntäminen. Tehokas hyödyntäminen edellyttää jatkuvaa teknologian kehittämistä. Jokaisella on oikeus hankkia omaisuutta ja etsiä omaa hyötyä. Saatua hyötyä ei jaeta oikeudenmukaisesti, vaan sillä lisätään etuoikeutettujen ylellisyyttä. Yritysmaailman tuloksellisuus nähdään maksimaalisen voiton saavuttamisena, jolloin myös yhteiskunta tavoittelee jatkuvaa varallisuuden ja elintason nousua. Kuluttamisen lisääntyminen oikeuttaa luonnon kestämättömän hyödyntämisen. Teknologia palvelee tuotannon ja kulutuksen kasvua eli aineellista hyvinvointia, mutta se aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Luonto saastuu ja sen monimuotoisuus vähenee, maapallon väkiluku kasvaa ja luonnonvarat jaetaan epätasaisesti. Silti tulevaisuudenkuva on optimistinen, koska tieteen ja teknologian uskotaan ratkaisevan ongelmat. Pinnallinen mukavuusyhteiskunta väheksyy perinteisiä sivistys- ja kulttuuri-ihanteita.
Humanismi on ihmiskeskeinen asenne, jota ohjaa eettinen älyllisyys, tiede ja taide. Niillä edistetään ihmisen ja yhteiskunnan henkistä, älyllistä, esteettistä ja eettistä kehittymistä. Ihmisyys ja ihmisen jalostumisen mahdollisuus ovat keskiössä. Ihanteena on "sokraattinen ihminen", joka on tiedollisesti aktiivinen, henkisesti tasapainoinen, tahdonvoimainen, oikeudenmukainen, totuuteen pyrkivä sekä ystävyyttä ja rakkautta edistävä. Luonto tarjoaa sivistystä palvelevia mahdollisuuksia. Se turvaa ihmisen toimeentulon, tuottaa esteettistä tyydytystä ja edistää eettisen mielenlaadun kehittymistä. Vaikka ihminen voi hyödyntää, ymmärtää ja kaunistaa luontoa, hänellä on myös vastuu siitä. Luonnon oikeudenmukainen kohtelu kieltää tarpeettoman hyväksikäytön. Saatu hyöty jaetaan tasapuolisesti. Humanismi kritisoi ylellistä elämäntapaa, koska se suosii itsehillintää ja kohtuullisuutta. Tulevaisuusoptimismi näkee tieteen ja tekniikan edistämisen tärkeänä, mutta vain sivistyksen ihanteita ja päämääriä palvelevassa toiminnassa. Ihmislähtöisiä ympäristöongelmia tarkastellaan kriittisesti.
Mystismi on ihmiskeskeinen asenne, joka tavoittelee ihmisen ja luonnon ykseyttä, yksilön minuuden sulautumista luonnon äärettömyyteen. Ykseyden kokeminen tapahtuu intuition tai eläytymisen avulla. Luonto ja elämä ovat itseisarvoja ja pyhiä. Luonnon olemus on henkinen ja jumalallinen, kuten ihmisenkin. Tiede ja tekniikka tekevät mahdottomaksi ihmisen henkisen luontoykseyden saavuttamisen ja estävät luonnon syvimmän olemuksen ymmärtämisen. Luontoa ei saa muokata tai hyödyntää. Mystismi on ihmiskeskeisistä asenteista voimakkaimmin luontoa säilyttävä. Se häivyttää ihmisen ja luonnon välistä eroavaisuutta henkistämällä luontoa, joten ihmisen henkinen kehittyneisyys korostuu. Luontomystiikalla on vahva asema eurooppalaisessa kulttuuriperinteessä. Sen avulla ei pystytä ratkaisemaan maailmanlaajuisia ympäristöongelmia.
Naturismi on luontokeskeinen asenne, jolle luonto on itseisarvoinen kunnioituksen kohde. Ihmisen ei tule puuttua luonnon kulkuun, eikä käyttää sitä omien päämääriensä edistämiseen. Ihminen on ainoa vastuullinen laji, jolla on velvollisuuksia luontoa kohtaan. Ihminen ja luonto ovat yhtä ekologista järjestelmää. Elämäkeskeisyys ei jaa todellisuutta aineeseen/materiaan ja henkeen/ajatukseen. Se kyseenalaistaa ihmisen etuoikeutetun aseman ja korostaa kaikkien lajien ja elämänmuotojen tasa-arvoa. Naturismi suhtautuu kriittisesti luonnon kustannuksella tapahtuvaan tieteen, tekniikan ja ihmisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tekniikka ei saa häiritä luonnon ekojärjestelmää, eikä tuottaa vahinkoa eläville olennoille. Naturismin sisällä on erilaisia näkemyksiä. Eläinkeskeinen sentientismi painottaa eläinten oikeuksia ja kieltää lajisyrjinnän, joka määrittelee eläimet ihmistä alempiarvoisiksi. Ihmisen tehtävä on edistää eläinten kärsimyksistä vapaata elämää. Elämäkeskeinen vitalismi painottaa kaikkien elävien olentojen yhtäläistä arvoa ja elämän itseisarvoa. Luonto on ekosysteemi, elävien olentojen muodostama tarkoituksenmukainen verkosto. Ihmisen on korvattava luonnolle ja elolliselle aiheuttamansa vahingot. Naturismi voisi taata luonnon säilymisen, koska elämän jatkuminen ja ympäristöongelmien ratkaiseminen edellyttävät ekologista tietoa, luonnon kunnioittamista ja eettistä kehittymistä.
Pohdittavaksi:
- Mitä tarkoittaa itseisarvo? Onko luonto itsessään arvokas, vai määrittyykö sen arvo saavutettavien hyötyjen perusteella? Mitä ovat arki- eli välinearvot?
- Vertailkaa toisilleen vastakkaisia merkityspareja, jotka vaikuttavat yhteiskunnassamme: fyysinen - psyykkinen, ulkoinen maailma - sisäinen maailma, kulttuuri - luonto, ihminen - eläin, mieli - ruumis, järki - tunne, tiede - taide, mies - nainen, poika - tyttö, terve - sairas, suomalainen - maahanmuuttaja, kehitys - taantumus, kaupunki - maaseutu, luonnonsuojelu - teknologinen kehitys. Mitä hyötyä ja haittaa dualismeista on? Miten ne näkyvät käytännön toiminnassamme? Entä arvoissamme?
- Mitä tarkoittaa ihmiskeskeinen asenne, entä luonto-, eläin- ja elämäkeskeinen asenne?
- Millaisia eroja, mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia ympäristöeettisten asenteiden välillä on?
- Ympäristöongelmien hallinta edellyttää, että sen välineet ja keinot eivät ole ristiriidassa päämäärien kanssa. Mieti käytännön esimerkkejä ristiriidoista ja soveltuvista vaihtoehdoista.
Tehtäviä:
- Ruma ympäristö. Utilismin välinpitämättömyys ympäristön esteettisyyttä kohtaan on vaikuttanut kyvyttömyyteen havaita kauneutta. Tunnista jokin ruma paikka tai ympäristö. Valokuvaa, hyödynnä sanoma- ja aikakauslehtiä, julkaisuja, verkkosivuja. Miten ihminen on osallinen paikan rumuuteen?
- Sivistynyt luonto. Romantiikan aikana luonnon humanisointi oli huipussaan. Tuolloin ajateltiin, että kehitys merkitsee sekä luonnon että ihmisen sivistymistä. Tee kuva sivistyneestä luonnosta. Mitä sivistys ihmisessä on? Miten sivistys vaikuttaa ympäristöön ja luontoon?
- Kaupunkiluonto. Puolet maapallon väestöstä asuu kaupungeissa tai niiden ympäristössä. Mitä kaupunkiluonto merkitsee viihtymiselle ja terveellisyydelle? Valokuvaa kaupunkiluontoa.
- Kohdelähtöinen näkökulma. Tarkastele yksittäistä luontokohdetta ulkokohtaisesti, itsesi unohtaen. Keskity teoksessa dokumentointiin, todenmukaiseen kuvaukseen jossa ei ole subjektiivisia tulkintoja. Kiinnitä huomiota etäännyttävän kuvaustavan vaikeiksi kokemiisi seikkoihin.
- Tarkastelijalähtöinen näkökulma. Tarkastele yksittäistä luontokohdetta siten että keskityt omiin havaintoihisi, reaktioihisi ja ajatuksiisi. Teos voi heijastella mielikuvaa ja tunnelmaa, joten korosta henkilökohtaista näkemystä ja ilmaisutapaa.
- Luontosuhdelähtöinen näkökulma. Tehtävä toteutetaan henkilöhaastatteluna ja kuvallisena dokumentointina. Laadi tämän luvun aineiston avulla kysymykset, jotka liittyvät luonnon merkitykseen, kauneuteen, arvoihin ja luontohuoliin. Valokuvaa haastateltava sekä hänelle merkityksellinen luonto, joka avautuu haastattelun kautta.