Ympäristöestetiikka
Ympäristöestetiikka on monitieteellistä, sekä käytännöllistä että teoreettista. Sen perinteisiä kohteita ovat luonto, maisema, rakennettu sekä rakentamaton ympäristö, taide, arkkitehtuuri ja muotoilu sekä luonnon ja ympäristön representaatiot taiteessa ja mediassa. Varhaisessa ympäristöestetiikassa ihminen miellettiin ulkopuoliseksi ja objektiiviseksi tarkastelijaksi, jolle ympäristö näyttäytyi tiedollisina ja esteettisinä kohteina. Kiinnostus kohdistui mm. kulttuurisiin ympäristön arvottamis- ja kokemistapoihin, joita tutkittiin taideteosten ja muiden ympäristökuvausten avulla. Nykyisin ympäristöestetiikkaa kiinnostavat myös ihmisen ja luonnon/ympäristön vuorovaikutussuhde, elämismaailma, paikkakokemukset, moniaistinen kokemus, havaitsemistavat sekä esteettinen arvottaminen. Ympäristö ja luonto ovat ajallisia, jatkuvasti muuttuvia prosesseja. Luontoon ja ympäristöön liitettävät käsitteelliset merkitykset ja niiden synnyttämät mielikuvat paljastuvat arkisessa toiminnassa, vallitsevissa puhe- ja tulkintatavoissa, havainnoissa, kokemuksissa, kuvauksissa ja uskomuksissa sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Aikamme ympäristöestetiikka huomioi arkiseen elämään liittyviä ympäristökysymyksiä ja tarkastelee ympäristöä yhteiskuntakriittisesti. Ympäristö on suhde minän ja maailman välillä, johon vaikuttavat sekä henkilökohtaiset kokemukset että yhteiskunnallis-kulttuuriset tekijät. Olemme osa ympäristön prosesseja kehomme ja aistiemme osallisuuden kautta, joten havaintomme ovat myös kehollisia ja kokonaisvaltaisia. Havaintojemme merkitykset rakentuvat elämismaailmasta käsin. Ympäristömme ilmentää toimintaamme, arvojamme ja asenteitamme luontoa kohtaan.