Visuaalis-käsitteellinen tulkitsemistapa
Taidehistoria on taiteen tarkastelua ajallisesta etäisyydestä. Emme voi täysin tavoittaa teosten sisältämiä merkityksiä, mutta voimme pohtia niitä ymmärtääksemme maailmaa ja taidetta yleensä. Visuaalis-käsitteellinen tulkintakyky liittyy sekä taiteen että median kuvien vastaanottamiseen ja ymmärtämiseen. Se vertautuu luetun tekstin sisällön ymmärtämiseen. Taiteen tulkitseminen on yhteiseen kulttuuritraditioon osallistumista. Kuvataideopetuksessa kuvien sisältämien kulttuuris-yhteiskunnallisten merkitysten pohdinta ja tulkitseminen ovat osa taiteen vastaanottamista ja taiteentuntemusta. Taideteos on taiteen keinoilla ja ehdoilla tehty esitys, aikakautensa dokumentti, jolla on usein yhteys muihin taiteenlajeihin ja aatteellis-poliittiseen ilmapiiriin. Se ilmentää vallitsevia kuvaustapoja sekä taideinstituutiota, joka määrittää taiteen olemuksen ja sisällön. Tulkinnassa huomioidaan teoksen/kuvan konteksti ja representatiivisuus, jotka ulottuvat taiteilijan intention ja taiteen ulkopuolelle. Kulttuurinen merkityksenanto- ja tulkintaprosessi tarkoittaa kuvan käsitteellistämistä valitussa kontekstissa. Kuva on ikään kuin merkityksiä sisältävä "teksti", joka kytkeytyy muihin kulttuurin tuotoksiin. Se viittaa poissaolevaan, ulkopuolelleen, kokemuksiin ja merkityksiin - aikansa kaunokirjallisuuteen, arvomaailmaan, kansalliseen identiteettiin, kansainvälisiin virtauksiin, yhteiskunnalliseen tilanteeseen, ympäristö- ja luontokäsityksiin jne. Nykytaide käsittelee usein ympäristö- ja luontosuhdettamme ja nostaa esille ajankohtaisia ympäristöongelmia. Se suuntaa huomion kulttuurisiin havaitsemis- ja representaatiotapoihimme. Vastaanottaja osallistuu teoksen rakentamiseen tulkitsemalla, jolloin ennakoiva tieto, odotukset ja assosiaatiot synnyttävät merkitysyhteyden. Refleksiivinen tarkastelu on tietoisuutta tulkinnan muodostumisesta ja sen vaikuttimista eli merkitysten ja tulkintojen perusteista.