Merkityksellistäminen
Selitämme havaintojamme ja rakennamme käsitystämme maailmasta merkitysten sekä tulkinta- ja esitystapojen avulla. Maailman olemus syntyy mielessämme ajattelumme, tietomme, havaintojemme, kokemustemme, tuntemustemme ja toimintamme kautta. Siinä yhdistyvät kieli ja kehollisuus, todellinen elämismaailma ja käsitteellinen ulottuvuus. Merkitysten antaminen ja kokeminen eli merkityksellistäminen yhdistää kielen avulla fyysisen elämismaailman ilmiöt ja käsitteelliset, abstraktit ilmiöt. Merkitykset ovat sekä kulttuurisia, aika- ja paikkasidonnaisia, että sosiaalisia ja muuttuvia. Ne ylläpitävät mielellistä olemassaoloamme liittämällä meidät muihin ihmisiin, paikkoihin ja asioihin. Merkitykset ovat perusta, jolla kokemuksemme tulevat jaettaviksi. Liitämme merkityksiin usein omia tai yhteisön oletuksia tai uskomuksia, muistoja, tunteita tai muuta aiemmin koettua tai kuultua. Arkielämä on tapoja, rutiineja, rituaaleja, perinteitä ja myyttejä, jotka selittävät ja ylläpitävät paikkaamme kokonaisuudessa. Olemisemme sisältää jatkuvaa merkityksiin liittyvää päättelemistä, ennakointia, toiminnan ohjaamista ja suuntaamista. Ymmärryksemme maailmasta, todellisuudesta, ympäristöstä, luonnosta, eläimistä, itsestämme ja muista on eräänlainen kulttuurinen merkityskartta. Kuvataiteessa keskeistä on merkityksillä viestittäminen ja kommunikointi, teoksen merkityssisällön luominen tai tulkinta, eräänlainen kulttuurinen koodiyhteys muihin ihmisiin ja aikoihin. Merkityksellistämiseen liittyvät myös tiedostamattomat, intuitiiviset viestit, tunteet ja aistimukset. Taide voi synnyttää assosiaatioita, joiden merkitykset nousevat omasta elämismaailmastamme, tai luovat yhteyden toiseen ihmiseen tai aikaan teoksen välityksellä. Lopulta maailma on paikka havainnossamme, käsitteitä, käytäntöjä, muistoja ja tunteita yhdistävä merkitysverkosto.