Ympäristökasvatuksesta
Ympäristökasvatus on pohjimmiltaan luonnon kunnioittamisen oppimista. Se on kaikkiin oppiaineisiin, ikäluokkiin ja koulumuotoihin ulottuva elinikäinen oppimisprosessi, joka koskettaa myös opettajia. Ympäristökasvatusta toteutetaan monitieteisesti, eri oppiaineisiin soveltuvin tavoin. Tavoitteena on yksilön ympäristötietoisuuden ja -herkkyyden sekä ympäristönlukutaidon kehittäminen vastuullisen ympäristökäyttäytymisen saavuttamiseksi. Päämääränä on tietoinen luonnon, eläinten ja ihmisten hyvinvointia edistävä elämäntapa. Se todentuu tekoina ja toimintana, joiden taustalla vaikuttavat käsitykset, asenteet ja arvot ulottuvat yksilöä laajemmalle. Yksilöllinen luontosuhde on kulttuurin myötä kehittynyt, joten ympäristökasvatus on osa kulttuurikasvatusta. Kulttuurilla on oma historiansa, joka ilmentää ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Sen myötä ovat syntyneet yhteiskunnat, tiede ja taide, tieto ja taito. Kulttuuri on tapa elää ja merkityksellistää todellisuus, luonto ja ympäristö. Maailmankuva toisintaa, motivoi ja säätelee tietoa, arvoja, asenteita ja toimintaa. Kulttuuris-yhteiskunnalliset ajattelumallit todentuvat ja toisintuvat kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa ja kommunikaatiossa, käsityksissä ja uskomuksissa, instituutioissa ja sosiaalisissa järjestelmissä. Vuosisatojen ajan luontoa on hallittu ja alistettu tekniikkakeskeisellä maailmankuvalla ja tulkittu luonnontieteellisesti. Kuvataideopetuksen ilmaisullisessa ja vastaanottavassa toiminnassa ympäristökasvatus toteutuu luonnon ja ympäristön kulttuurisen merkitysulottuvuuden kautta. Taide mahdollistaa yksilön tietoisuuden avautumisen merkitykselliseen yhteenkuuluvuuteen, vuorovaikutukseen ja osallisuuteen luonnon ja kulttuurin kanssa.