Vainajausko
Luonnonhaltija- ja vainajausko muodosti suomalais-ugrilaisen kulttuurin sosiaalisen elämän perustan. Haltijoihin ja vainajiin pidettiin yhteyttä erilaisten rituaalien kautta, jotka säätelivät yhteisön luontosuhdetta ja moraalia. Vainajiin tukeuduttiin erilaisissa ongelmallisissa asioissa ja heidän keskenjääneitä töitään jatkettiin. Tuonpuoleisen maailman rajaa edusti hiisilehto, jossa sekä uhrattiin luonnonhaltijoille että tavattiin vainajia. Uhripaikka saattoi olla suuren kiven tai puun merkitsemä. Luonnon pyhät paikat tuhottiin kun kristinusko antoi niille pakanuuden ja pahuuden merkityksen. Syrjäseuduilla luonnonhaltija- ja vainajausko jatkui kuitenkin pitkään kristinuskon rinnalla. Karjalassa kalmisto eli kuolleiden kylä oli vainajien ja elävien yhteisöllinen kohtauspaikka, jota poikkesi luonnontilaisuudessaan ja hoitamattomuudessaan aikamme hautausmaasta. Vainaja saateltiin tuonpuoleiseen erilaisten rituaalien avulla. Itkuvirsien laulaminen oli vainajaan yhteydessä olemista. Itkijän kautta vainaja jätti hyvästit luonnolle ja kaikille tärkeille paikoille, joita hän oli saattanut eläessään loukata - kodille ja pihamaalle, pelloille, maisemille, ilmoille, aitovierille, rannalle, venevalkamalle. Ihminen oli luonnon osa, jonka yhteyteen hän kuoltuaan palasi. Vainajan näyttäytyminen eläville tapahtui jonkin elollisen, kuten linnun muodossa.
Pohdittavaksi:
- Aiemmilla sukupolvilla oli kuolemasta kokemustietoa, jota aikamme ihmisillä ei juurikaan ole. Laitostunut kuolema on vieraannuttanut meidät elämän päättymisestä, koska kuolemaan liittyviä asioita hoitavat eri alojen ammattilaiset. Kuolemasta on vaikea puhua, vaikka sen tapahtuminen on elämässä väistämätöntä. Korostamme elämää, jota pidämme itsestäänselvyytenä ja loppumattomana. Miksi kuolevaisuutemme on vaikea kohdata? Miten eri kulttuureissa suhtaudutaan kuolemaan?
- Onko sinulla kokemusta vainajiin liittyvistä uskomuksista? Miten kuolleisiin ja kuolemaan liittyvä uskomusperinne jatkuu meidän ajassamme?
Tehtäviä:
- Kuolemantanssi. Kuoleman valtaa käsittelevä allegoria oli yleinen keskiajan ja renessanssin taiteessa. Humoristissävyisten kuvien avulla pyrittiin lieventämään kuolemanpelkoa. Kuolema johdattelee lopulta jokaisen hautaan. Tee aiheesta oma aikalaistulkintasi, käytä maalaus- tai tussipiirrostekniikkaa. Tutustu Hugo Simbergin teoksiin.
- Nature morte. Asetelma on esineitä tai liikkumattomia luontokappaleita, kuten kuolleita eläimiä kuvaava maalaustaiteen laji, joka oli suosittu etenkin 1600-luvulla. Teoksiin liitettiin usein vertauskuvallisuutta - Vanitas -asetelma viittasi elämän katoavaisuuteen. Toteuta asetelmamaalaus, jonka aiheena on Kuollut luonto tai Katoava kauneus.