Metsänihminen
Suomalais-ugrilaisessa riista- ja erätaloudessa metsän elantoarvo sitoutui sen myyttiseen arvoon. Metsän eläimiä pyydettiin ja surmattiin rituaalimenoin. Näin ylläpidettiin yhteisön ja metsän voimatasapainoa asutun alueen ja asumattoman eräalueen rajalla. Metsästystä ei saanut tehdä yli tarpeen. Karhu oli yhtä ihmisen kanssa, mutta ihmisen vastapari, metsänihminen. Kaikki karhut olivat jumalallista alkuperää, emuun eli myyttisen kantaäidin jälkeläisiä. Metsän pyhällä oli lukuisia ihmistä suojelevia peitenimiä, kuten mehtäläinen, äijä ja nokinen mies. Tiettyyn aikaan vuodesta karhun ollessa kuulolla eli hereillä, sen varsinaisen nimen lausuminen toimi kutsuna ja herätti karhun luonnon, jolloin se ilmestyi pihapiiriin. Koska metsää edustava olento ei tunnistanut ihmisen kulttuuria, karhun kohtaaminen oli vaarallista. Ihminen määritti itsensä metsän kautta, joten molemmilla oli sama alkuperä. Metsästäjä kääntyi riittimenoissa karhun emuun puoleen, joka antoi saaliin ja kontrolloi jälkeläistensä liikkeitä. Shamanistisilla menoilla solmittiin metsän kanssa sopimus ja taattiin jatkuva pyyntionni. Karhu auttoi shamaanin vierailua tuonpuoleisessa, kerroksisessa maailmassa, jonka alisessa osassa hän tapasi esi-isät ja muut vainajat. Karhun kaatoon liittyivät karhunpeijaiset eli karhun häät ja hautajaiset. Se oli tärkeä riitti, jossa karhuvainaa saatettiin sukunsa luo. Riitti kuvasi symbolisesti elämän kiertokulkua. Karhun kalloa ei saanut rikkoa tai haudata, koska siinä asui karhun mahti. Kallo ripustettiin honkaan katse auringonnousua päin, jotta karhu pääsisi takaisin kotiinsa. Luut haudattiin puun juurelle. Toteemieläinusko ylläpiti yhteisöllisyyttä, jatkuvuutta ja luontoyhteyttä.
Pohdittavaksi:
- Alkuperäiskulttuureille on ominaista tiettyjen eläinten mieltäminen esi-isiksi, jolloin niitä ei pyydystetä eikä käytetä ravinnoksi. Millaisia ajatuksia eläin ihmisen esi-isänä herättää? Mistä ihminen on lähtöisin?
- Karhu on sekä maamme kansalliseläin, että suurpeto. Metsän eläimiä kohtaan tunnetaan petovihaa, joka heijastaa luontosuhteen eriytymistä ja välineellistymistä. Pelko ja torjunta kertovat luonnosta vieraantumisesta ja luonnonherruuden ideologiasta. Alkuperäiskulttuurimme kunnioitti luontoa. Nykyinen kunnioituksen puute tuhoaa suomalaista luontoidentiteettiä. Petovihaa lietsotaan pelottelemalla. Karhu ei merkitse enää kantaemoa tai metsänihmistä, jonka kanssa sovussa eläminen olisi tavoittelemisen arvoista. Kuinka monta ihmistä karhu tappaa vuodessa? Kuinka monta ihmistä kuolee vuosittain toisen ihmisen tappamana? Mihin ihmisiä eniten kuolee? Miten karhut pysyisivät paremmin metsässä? Millaisen kuvan media, kuten uutisointi, antaa suurpedoista?
Tehtäviä:
- Karhun voima. Toteuta teos oheisen loitsun pohjalta. Se kertoo tavoitellusta karhun voimasta, jota on karhun käpälissä, kämmenluissa, kynsissä ja hampaissa. "Mull on kourat kontiolta/veren juojalta vekarat, linnulta lihan pitimet/havukalta haarottimet, jolla konnan kouristelen jolla ilkiän asetan/puremasta, jäytämästä, pahan rakin raatamasta".
- Mehtäläinen. Tee kuva Metsän asukista, joka ei ole koskaan nähnyt ihmistä.