Metsänhaltijat
Suomalais-ugrilainen kulttuuri palvoi luontoa. Luonto kokonaisuutena oli pyhä: metsä, puut, riista ja vesi. Metsän valtakuntaa kunnioitettiin, se oli maailma jolla oli omat ihmisestä riippumattomat lait ja voimat. Ihmisen ja erämaan suhde oli ristiriitainen. Samalla kun ihminen oli riippuvainen metsän antimista, villiltä metsältä oli myös suojauduttava. Pyrkimys sopuisaan yhteiseloon edellytti metsän kanssa neuvottelemista sen antien ja alueiden käyttämisestä. Elinpiirin rajalle sijoittuivat kaskipelto, karjan laiduntama metsän kasvuvyöhyke sekä vanhan metsän reuna, jonka ulkopuolella oli Metsä.
Luontosuhteeseen kuului haltija- ja maahisusko. Hiiden väki eli luonnon ja rakennusten maahiset asuivat puiden, kivien ja talon lattioiden alla olevassa maassa. Ne näyttäytyivät ihmisen tai pienen eläimen hahmossa, kuten tarhakäärmeenä, sisiliskona, sammakkona tai hämähäkkinä. Maahista ei saanut tappaa, joten ennuseläimiä pidettiin talon elätteinä. Myös muurahaiset miellettiin maahisiksi, joiden poluille ei saanut astua. Sovussa eläminen, maahisen tervehtiminen ja ruokkiminen oli tärkeää. Ennuseläimien näyttäytyminen ihmisten elinpiirissä kytkeytyi talon asukkaiden kohtaloon.
Metsänhaltijan läsnäolo tulkittiin erilaisten merkkien avulla. Metsä ei kuulunut ihmiselle, joten rajan ylittämiseen ja paikalla oleskeluun tarvittiin haltijan lupa. Luonnonhaltijoiden asuinsijoja ei saanut loukata. Haltija tarkoitti luonnon synonyymiä, jonka alkumerkityksiä ovat vartija, suojelija ja omistaja. Haltijoille vietiin ruokaa luonnon pyhiin lehtoihin, uhripuille ja -kiville. Haltijan polun ylittäminen tai muu loukkaaminen vei liikkujan metsänpeittoon. Sen maanalaisessa maailmassa ihminen tai eläin oli haltijan vallassa, etsijöilleen näkymätön ja paikoilleen jähmetetty. Metsänpeitto ei merkitse eksymistä, vaan outoon olotilaan joutumista, josta vapautuminen edellytti taikoja. Metsänpeitto oli pahin vaara metsässä laiduntavalle karjalle. Metsällä oli yliluonnollisia voimia ja se pystyi liikkumaan, jolloin se erotti ihmisen ympäristöstään tai päästi metsänpedot navetassa olevan karjan kimppuun.
Pohdittavaksi:
- Oletko kuullut tarinoita haltijoista tai luonnon yliluonnollisista voimista? Miten vanha uskomusperinne peilautuu nykyajan elämäntapoihimme? Onko tonttu- ja haltijauskomuksilla jotain yhteistä? Entä enkeli- ja haltijauskomuksilla?
Tehtäviä:
- Haltijani. Kansanuskomuksen mukaan jokaisella ihmisellä oli haltija, joka kulki hänen lähellään ja piti huolen hänen terveydestään. Haltija kulki elävän ihmisen edellä ja kuolevan takana. Ihmisen luonto tarkoittaa eräässä merkityksessä juuri haltijaa. Etiäiseksi kutsuttiin ihmisen haltijaa, joka ennakoi ihmistä, hänen tuloaan, näyttäytymistään tai ääntään. Tee kuva sinua suojelevasta olennosta.
- Uniaika. Metsänpeitossa oleminen vertautuu uniaikaan, tilaan jossa aika virtaa kahteen suuntaan. Toteuta teos, joka kertoo ajan kahtaalle virtaamisen kokemuksesta. Elo- ja sarjakuvalliset keinot helpottavat asian ilmaisemista. Kuvakerronnassa voi hyödyntää rinnakkaisuutta, nykyhetkeä, takautumia ja tulevaa sekä yhdistellä subjektiivista ja objektiivista kerrontaa. Subjektiivinen kamera kuvaa yhden ihmisen näkökulman, objektiivinen kamera kuvaa yleisen, kaikille näkyvän.
- Metsä liikkuu. Toteuta teos, jossa metsä ja sen asukkaat ovat tulleet urbaaniin ympäristöön.