Maailman syntymyytin mukaan pimeän alkuajan puun kaataminen päästi taivaanvalot maan päälle, jolloin ihmiset, eläimet ja kasvit syntyivät. Samalla katkesi yhteys taivaan ja maan välillä. Monille alkuperäiskulttuureille yhteisen uskomuksen mukaan taivaankantta kannatti suuri puu tai pylväs. Skandinaavisessa mytologiassa puu oli saarni tai tammi, joka yhdisti juurillaan maan, taivaan ja tuonelan. Taivas oli litteä, kupolimainen kirjokansi, joka kiertyi patsaan yläosassa naulatähden, Pohjantähden ympäri. Pyörivä liike tapahtui suuren elämänpuun varassa. Maailman keskipisteessä kasvavan elämänpuun juuret tunkeutuivat maan uumeniin ja latva kohosi taivaankanteen. Puu tuki taivasta ja toimi yhdyssiteenä maanalaisen, maanpäällisen ja taivaan, kuolleiden, elävien ja jumalien välillä.
Suomalais-ugrilaisessa luontosuhteessa keskeistä oli menestyksen ja onnen varmistaminen. Lahjomalla ja uhraamalla pyrittiin varmistamaan pyhillä paikoilla asuvien esi-isien ja haltijoiden antama tuki. Haltijan synonyymejä ovat voima ja väki. Lähes jokaisella talolla, suvulla tai kylällä oli oma kunnioituksen kohde, uhri- eli pitämyspuu. Se oli yleensä talon lähellä kasvava pihlaja, koivu tai kuusi. Pyhä puu määräsi ihmisten kohtalon, kuunteli huolia ja paransi sairaudet. Se mikä tapahtui puulle, tapahtui myös ihmiselle. Puun istutti tai valitsi talon ensimmäinen asukas. Se sai kasvaa rauhassa, mutta osallisena talon ihmisten elämään. Puun juurelle, kiville tai maahan vietiin lahjaksi luonnosta saatuja esikoisantimia. Luonnon haltijoita hyviteltiin sopuisan yhteiselon takaamiseksi. Uhria ei ehkä annettu luonnon kohteelle, puulle tai kivelle, vaan sen voiman ja mahdin aikaansaamille olennoille. Uhripuu vertautuu maailmanpuuhun, koska sekin toimi välittäjänä ihmisen ja selittämättömän välillä. Myös kaikilla metsän puilla oli henki, jota kunnioitettiin. Puuta kaadettaessa tuli ensin kopauttaa puun runkoa kirveen hamaralla, katkaista sen alaoksa ja viskata oksa syrjään. Tällä tavalla puun henki ohjattiin oksaan, jotta se ei lähtisi kaatajan mukaan. Vihoitettu puun henki saattoi viedä kaatajan terveyden tai hengen.