Ympäristötaide toteutetaan luontoon tai rakennettuun ympäristöön. Teos voi olla itsenäinen veistos tai kooste, tapahtuma tai prosessi tietyssä paikassa ja tilassa. Ympäristötaiteella on paljon yhteistä kuvanveisto-, installaatio-, maa- ja yhteisötaiteen sekä arkkitehtuurin kanssa. Ympäristötaide voidaan usein sisällyttää moniin kategorioihin ja tulkita monilla tavoilla. Keskeistä on, että teos huomioi ympäristönsä ja on toteutettu suhteessa siihen. Tavoitteena on luoda teoksen sijaintipaikan ja katsojan välille vuorovaikutusta sekä mahdollistaa teoksen moniaistinen vastaanotto. Ympäristötaide voi osallistua ympäristökeskusteluun taiteen näkökulmista ja taiteen keinoilla, jolloin se ottaa yleensä kantaa ympäristön eettisiin ja esteettisiin ongelmiin. Teos voi olla myös arkisesta ympäristöstä valittu ja rajattu itsestään selvä ilmiö tai asia, johon huomio halutaan kohdistaa. Ympäristön kohtaaminen ja tarkastelu taideteoksena voi muuttaa ympäristösuhdettamme ja herättää pohtimaan ajankohtaisia ympäristökysymyksiä. Huomio voidaan kiinnittää ympäristön muutoksiin ja ajan kulumiseen teoksen materiaalin tai sen luonteen välityksellä. Muutoksen ja liikkeen ohella ympäristötaideteoksen ominaispiirteitä ovat julkisuus, kolmiulotteisuus ja tilallisuus. Teos ei välttämättä omaa selkeitä rajoja, jolloin ympäristö muodostaa sille jatkumon. Idea voi perustua paikan antamiin ehtoihin, tilaan, luonteeseen, tarinoihin tai merkityksiin. Tilallisuus syntyy suhteessa muuhun ympäristöön ja sijaintiin, koska ympäristötaideteos on osa laajempaa kokonaisuutta. Teokset eivät yleensä ole pysyviä, vaan väliaikaisia. Prosessiluonteiset teokset voivat olla myös hetkellisiä, muuttuvia ja katoavia, jolloin ne ilmentävät tietyssä paikassa, ajassa ja olosuhteissa sijaitsemista.