Ympäristökasvatus kuvataiteessa aistiminen

Aistiminen ja havaitseminen

Fysiologisen näkökulman mukaan saamme aistimusten kautta tietoa kehostamme, ympäristöstämme ja sijainnistamme siinä. Ympäristö mielletään meissä reaktioita herättäväksi, ulkoiseksi kohteeksi. Aistien toiminta eritellään aistialueisiin, mutta aistiminen on kokonaisvaltaista aistien yhteistoimintaa. Koska ihminen on näköaistikeskeinen, näköhavainnot mielletään objektiivisiksi. Niihin liittyy kuitenkin paljon tiedostamattomia tekijöitä ja päättelyä. Katsominen on jatkuvaa katseen kohdentamista, koska silmä tarkentaa katseen vain tiettyyn kohteen näkökentän "pisteeseen" kerrallaan. Renessanssin perspektiivioppi määritti todellisuuden ominaisuudeksi kolmiulotteisuuden. Se jätti vaille huomiota ihmisen kehollisuuden ja keskitti huomion näköpisteisiin, sijaintiin ja horisonttiin. Havaitsijan ja ympäröivän välinen suhde määriteltiin matemaattisesti. Tapamme katsella ympäristöä on opittu, kulttuurinen taito, mutta siihen vaikuttavat myös ihmiselle ominaiset, synnynnäiset piirteet.

Aistimuksilla saatu tieto on riittämätöntä, jos havaintoja ei osata yhdistää mihinkään. Tarvitsemme merkityksiä, käsitteellistämistä ja tulkintoja, jotta voimme luoda maailman representaation. Ihminen havaitsee ympäristössään asioita, joihin hänellä on merkitysyhteys. Havaitseminen on moniaistinen, valikoiva, tavoitteellinen ja tietoinen prosessi, jossa aistiärsykkeet sulautuvat ajattelun, kehollisen olemisen, menneen ja nykyhetken osaksi. Siinä yhdistyvät aiemmat kokemukset, tieto- ja muistiaines, uskomukset ja näkemykset. Havaitseminen on sitoutumista ympäristöön, luontoon ja kulttuuriin.

Pohdittavaksi:

Tehtäviä:

  1. Ympäristöhavainto. Tarkastele rakennetun ympäristön näkymiä ja erittele havaintojasi: kuinka paljon liität havaintoihisi luettua tai kerrottua tietoa tai aiempia kokemuksiasi? Valitse rakennus tai rakennelma, jonka piirrät tai valokuvaat. Liitä kuvaan selostavaa tekstiä. Millaisia merkityksiä tietoon liittyy?
  2. Ympäristökokemus. Toteuta teos, joka ilmentää moniaistista ympäristökokemusta. Mitkä aistimukset ovat hallitsevia - miksi?
  3. Tunnustelukuva esineestä. Opettaja antaa oppilaille tunnusteltavaksi pienen osan luontoa, kuten kävyn, johon tutustutaan tuntoaistin avulla. "Esinettä" ei nimetä. Sitä ei saa katsoa. Tavoitteena ei ole visuaalisen ulkonäön kuvaaminen, vaan tuntoaistimuksen siirtäminen kuvaksi paperille.
  4. Näkymä kodistani. Toteuta huonetilan valokuvaus näköaistimuksen kaltaisesti, jolloin vain pieni alue kuvassa on tarkka, muu epätarkkaa. Mihin huomiosi kiinnittyy?