Nykytaide
Aistikokemus voidaan muuntaa käsitteelliseksi ajatteluksi ja merkityksellistämiseksi. Nykytaide käsittelee "näkymättömiä" asioita ja tekee ne näkyviksi. Luonto on taiteelle materiaalia, väline, muoto, aihe ja sisältö. Taide käsittelee luonnon ja maiseman kulttuurisia merkityksiä ja tulkintoja, esittämis- ja katsomistapoja, luonto- ja ympäristösuhteen muutoksia sekä niihin liittyviä moniaistisia kokemuksia. Pyrkimyksenä on kiinnittää huomio opittuja visuaalisia havainnointitapoja kohtaan, herättää katsomaan ja kokemaan taidetta uudella tavalla. Katsojan suhde teokseen rakentuu aineellisen, ajallisen ja poissaolevan varaan. Poissaolevuus liittyy merkityksiin, tulkintaamme vaikuttaviin aiempiin kokemuksiin, tietoon ja oletuksiin. Teoksen tulkinta on moniulotteista, koska se rakentuu taiteen ulkopuolelle ulottuvista viittauksista. Nykytaiteen maisemakuva ulottuu kulttuuriseen, tieteellisen ja ekologiseen kontekstiin. Se hyödyntää aikamme maailmankuvaa ylläpitäviä tietokäsityksiä, havaitsemis- ja todentamistapoja sekä syväluotaa luontosuhdettamme ja ottaa kantaa ympäristöongelmiin.
Sisällöllisten tekijöiden korostumisen myötä luonto ei näyttäydy nykytaiteelle pelkästään kohteena, vaan enemmänkin kumppanina. Taide on mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, ajankohtaisten ympäristöongelmien vaikutusten ja eettisten kysymysten käsittelyyn taiteen keinoilla. Tieteen menetelmien lainaaminen ja soveltaminen ovat tuoneet taiteeseen kenttätutkimusta, tarkkailua, fragmenttien ja näytteiden keräilyä, järjestelyä, luettelointia ja muita menetelmiä, joilla kokonaiskuvaa luodaan viittaavien yksityiskohtien avulla. Biotaide käynnistää ja seuraa luonnon muutosprosesseja. Se ilmentää taiteen ja tieteen vuorovaikutusta sekä ihmisen eettistä vastuuta luonnosta ja ympäristöstä. Ajallisuutta ilmennetään erilaisten muutosprosessien, vuoden- ja vuorokaudenaikojen, säätilojen, elollisen materiaalin, ihmisen toiminnan, video- ja valokuvamateriaalin sekä tekstien ja luonnosten avulla. Teos voi olla itsessään väliaikainen ja katoava, ajallinen prosessi, teko tai tapahtuminen. Taide ulottuu usein näyttelytilojen ulkopuoliseen ympäristöön ja luontoon. Ekotaide soluttautuu osaksi luonnon prosesseja ja green art -projektit toteutetaan yhteisöllisesti. Nykytaide pyrkii ulottumaan luonnon orgaaniseen olemukseen, muotoon ja sisältöön. Esteettisyyttä ei rajoiteta vain luonnon visuaaliseksi olemukseksi, vaan myös sen toiminnalliseksi ja moniaistisesti vastaanotettavaksi ominaisluonteeksi, johon kietoutuu myös ihminen taiteensa kanssa.
Pohdittavaksi:
- Millaisia määritelmiä nykytaiteeseen ja sen teoksiin liitetään?
- Millaisilla tavoilla nykytaide hahmottaa käsityksiämme maailmasta? Mitä tarkoittavat nykytaiteen moniaistisuus ja monitulkintaisuus?
- Millaista on tiedelähtöinen, luontokäsityksiämme ilmentävä kuvataide?
- Mitä merkitystä teoksen tulkinnassa on asioilla, jotka puuttuvat teoksesta?
- Mitä tarkoittaa kuvan vastaanottaminen käsitteellistämisenä? Millä muilla tavoin kuvan voi vastaanottaa? Miten ne eroavat käsitteellistämisestä?
- Miten katsoja osallistuu taideteoksen rakentamiseen vastaanottotilanteessa?
- Mitä tarkoittaa ajatus, jonka mukaan taideteos tarvitsee toteutuakseen vastaanottajan? Pohtikaa taiteen yhteiskunnallista luonnetta ja merkitystä.
Tehtäviä:
- Luonnon analysointi. Käytä taiteen tekemisen keinona jotain tieteestä tuttua tapaa analysoida luontoa. Kyseessä voi olla "uusien lajien" löytäminen ja tunnistaminen, nimeäminen, luokittelu, ryhmittely, sijainnin merkitseminen jne. Käytä apuna kameraa, sekateknistä työskentelyä, karttoja ym. havaintomateriaalia.
- Vastakohta. Valokuvaa luonnossa jotain sinne kuulumatonta. Hyödynnä erilaisia olosuhteita ja elementtejä. Kokeile erilaisia kuvakulmia ja kuvakokoja. Toteuta sarjallinen teos, jossa osat muodostavat selkeän ja eheän kokonaisuuden. Tehtävään sopii mustavalkokuvaus, jolloin vedoksia voi värittää kuvataiteen välineistöllä.