Merkityksetön ympäristö?
Maataiteen lähtökohta saattoi olla tila - epätila, paikka - epäpaikka sekä näkeminen - ei näkeminen, joihin sisältyi läsnä- ja poissaoleva, näkyvä ja näkymätön, määritelty ja määrittelemätön. Epäpaikan merkitys muutettiin paikaksi tekemisen ja dokumentoinnin kautta. Teos toteutettiin luontoon ja siihen liittyvä materiaali asetettiin näytteille museoon. Luonnossa sijaitseva teos ja sen valmistumisprosessi dokumentoitiin joko valokuvaten, piirtäen, videoiden, kirjallisesti ja/tai fragmenttinäytteinä, joilla oli museossa käsitteellinen viittaustehtävä. Epäpaikalla tarkoitetaan merkityksetöntä ympäristöä, johon ihminen ei ole luonut henkilökohtaista suhdetta tai joka toistuu "kaikkialla samanlaisena". Se voi olla ostoskeskus, automarket, teollisuusalue, tehdashalli, hylätty tai tuhottu tuotantokohde, messukeskus, parkkialue, lähiö, joutomaa, sähkölinja tai metsänhakkuualue, kaivos, kalliolouhos tai hiekkakuoppa. Välttelemme havaitsemasta "hylättyjä" paikkoja, vaikka niitä on kaikkialla. Epäpaikkoja ovat myös liikkumiseen liittyvät läpikulkupaikat kuten huoltoasema-, hotelli- ja ravintolaketjut, moottoritiet sekä muut matkustamiseen liittyvät asemat, jotka edustavat massakulttuuria.
Tietaide on pysyväisluonteista ympäristötaidetta merkityksettömässä ohikulkuympäristössä. Teokset sijoitetaan yleensä valta- ja moottoriteiden rajakohtiin, eritasoliittymien ja siltojen yhteyteen sekä levähdyspaikoille. Ne sijaitsevat eräänlaisissa epäpaikoissa, liikennettä varten muokatussa ympäristössä. Tietaide pyrkii luomaan yhteyttä paikkaan tai sen henkeen, alueen historiaan, maantieteellisen sijaintiin, luonnonoloihin, kulttuuriin tai elinkeinoihin. Tavoitteena on myös elävöittää monotonista ja virikkeetöntä tieympäristöä. Tietaiteen vastaanotto tapahtuu nopeasti, liikkuvasta kohteesta ja vähintään kahdesta suunnasta, joten teosten on oltava selkeitä, eivätkä ne eivät saa vaarantaa liikenneturvallisuutta. Teoksia elävöitetään pimeään aikaan kohdevalaistuksella. Tietaidetta ovat myös itsenäiset valoteokset sekä tierakenteiden kohdevalaisu. Tavoitteena on luoda vuorovaikutusta ihmisen vaurioittaman maiseman ja ympäristön välille esteettisten kokemusten ja kiintopisteiden avulla. Teokset helpottavat tielläliikkujia tunnistamaan ja muistamaan paikkoja sekä paikkakuntia.
Pohdittavaksi:
- Voiko ruma olla kaunista - miksi? Havaitsetko uudessa paikassa ensin kauniin vai ruman?
- Millaisia epäpaikkoja olet kohdannut? Millaisia tunteita ne herättävät? Miten paikat ovat syntyneet? Mikä epäpaikka oikeastaan on? Jos paikka on ihmisen havainnossa, onko epäpaikka olemassa?
- Paikka - epäpaikka -jaottelu hyödyntää dualismia: perinteinen - urbaani, lokaali - globaali, aito - keinotekonen. Epäpaikka suhteutuu arvottavaan määrittelijään. Merkityksetön ympäristö ilmentää aikakauttaan, joten sillä on inhimillinen ja historiallinen ulottuvuutensa. Keskustelkaa ympäristöistä, joihin ihmiset liittävät hyvin vastakkaisia näkemyksiä ja kokemuksia.
- Tarkastele sinulle tuttua paikkaa ikään kuin tulevaisuudesta käsin. Millaisia merkityksiä sille annat?
- Millaista taidekäsitystä tietaide edustaa? Millaista ympäristösuhdetta se rakentaa?
- Millaisia maisemia valtatieverkoston alle on jäänyt? Millaisia kokemuksia sinulla on moottori- ja valtateiltä avautuvista maisemista?
Tehtäviä:
- Epäpaikka. Valokuvaa kotiseutusi epäpaikka, tai laadi epäpaikkojen kollaasi lehtien ja muun painokuvamateriaalin pohjalta.
- Urbaanien epäpaikkojen verkosto. Ryhmän jokainen oppilas tuo mukanaan epäpaikkaan viittaavan esineen tai asian, joista kootaan epäpaikkojen näyttely. Näyttelyyn liitetään kartta, johon kohteet merkitään. Millaisilla asioilla paikkoihin voidaan viitata siten että muiden kiinnostus herää?
- Tietaide. Suunnittele ympäristötaideteos, veistos tai valoteos tiettyyn olemassa olevaan paikkaan. Mikä muodostaa paikan merkityksen ja luonteen? Millaista taidetta nopeasti ohikiitävistä autoista voidaan ihailla? Toteuta suhteutettuna pienoismallina sekä paikan valokuvana, johon manipuloit teoksen. Tutustu netin kautta tienvarsitaideteoksiin.
- Maisemavaurio. Moottori- ja valtatieverkosto on epäpaikkojen jatkumo, joka vaikuttaa sekä fyysiseen maisemaan, että mielentilaan. Ei missään -käsite kuvaa monotonista ja toistuvaa autoilemisen liikevaikutelmaa. Kokija ei erota paikkoja toisistaan niiden samanlaisuuden takia. Toteuta tietaideteos, joka ottaa kantaa lisääntyvään yksityisautoiluun, liikenneturvallisuuteen, kulttuurimaisemien tuhoutumiseen tai ilmastonmuutokseen.