Kehollisuus ja tilakokemus
Fenomenologinen ympäristöestetiikka kritisoi kognitiivisuuden ja visuaalisuuden korostamista havainnossa. Havainto on enemmän kuin aistimus, se on synteettinen, moniaistinen, tajunnallinen ja kehollinen tapahtuma. Sen merkitykset nousevat yksilön elämismaailmasta sekä kulttuuris-yhteiskunnallisesta maailmasta. Ennakoiva tieto, kokemukset ja odotukset suuntaavat havaintoja. Olemme olemassa, osallisia ja suhteessa maailmaan kehomme välityksellä. Kehollisuus on toiminnallista ja aistimuksellista, merkityshakuisessa suhteessa olemista ja tapahtumista tilanteessa. Maailmassa oleminen on sisäisyyden ja ulkoisuuden jatkuvaa vastavuoroisuutta. Kehollisuus luo olemassaololle ajallisen perustan. Keho ilmaisee ja kantaa mukanaan ajan ulottuvuuksia: mennyttä muistoina, nykyistä olevana ja tulevaa odotuksina, jotka jatkuvasti kohtaavat toisensa.
Geometrisesti määritelty tila on ihmisen ulkopuolinen, mitattavissa oleva abstraktio, jonka tilakäsitys rinnastuu perspektiiviseen näkökenttään. Havaittu ja eletty tila muodostuu ihmisen kehollisesta olemisesta ja osallisuudesta. Kehollisuuden ja tilan yhdistäviä käsitteitä ovat lähellä ja kaukana, vasemmalla ja oikealla, ylhäällä ja alhaalla, kohti ja poispäin, tässä ja tuolla sekä ahtaus ja laajuus. Tila syntyy ja muuttuu olosuhteiden kokemisessa, jolloin tilan ja kokijan välillä on jatkuva vuorovaikutus. Merkityshakuinen liikkuminen eli tilan kokeminen on suhteen luomista maailmaan. Tilakokemuksemme vaihtelee vuorokausirytmin mukaan. Heräämme toiminnalliseen päivätilaan, jota hallitsee näköaisti. Olemisemme rakentuu asioiden ja esineiden, tekemisen ja tilan ympärille. Päivätilassa ympäristö ja luonto jäävät usein muun elämän ja ajattelun taustaksi, joka todentuu lähinnä tuttuina ääninä, sääilmiöinä, lämpö- ja valomuutoksina. Tilan kokemista voidaan herätellä hämärässä ja pimeässä, jolloin tilan ulottuvuudet muuttuvat. Toimintamme muuttuu, kun valon puute "mykistää" tilan. Siitä katoavat välimatkat ja etäisyydet, jolloin jäljelle jää upottava syvyys, joka sulauttaa kokijan ja koetun toisiinsa. Liikkuminen vaikeutuu kun näköahavainto menettää hallitsevan asemansa. Muut aistit terästyvät. Yötila on vaikea määritellä, koska siitä puuttuvat kohteet, esineet ja rajat.
Pohdittavaksi:
- Ihminen ja tila yhdistyvät kehollisuudessa. Kehollisuus liittyy osaltaan myös sosiaaliseen reviiriin, suojavyöhykkeeseen, jota pyrimme kontrolloimaan. Miten ihmiset merkitsevät oman pihapiirinsä, kotinsa ja muut paikat, jotka he kokevat yksityisiksi? Pohdi koulutiloihin liittyvää reviiriäsi. Millä alueella viihdyt, liikut, istut? Miten sijaitset tilassa suhteessa muihin siellä olijoihin? Kuvittele reviiri myös kehosi ympärille läpinäkyväksi tilaksi. Millä tavoin "merkitset" sen?
- Kiinnitä huomiota tilallisiin kokemuksiisi liikkuessasi kodista kouluun, rakennusten sisällä, rakennetussa ympäristössä ja luonnossa. Jakakaa kokemuksia ryhmässä.
- Osaatko liikkua tutussa pimeässä ympäristössä tilallisen kehomuistin avulla?
- Mitä tarkoittaa kehollinen havainto? Kerro omakohtaisesta tila- tai paikkakokemuksesta, jossa kehosi havainnot korostuivat.
- Metsä on vaikuttanut pyhyyden, akustiikan, valaistuksen, mittasuhteiden ja tilojen kautta kirkkoarkkitehtuuriin. Vertaa keskiajan katedraaleja ja luonnontilaista metsää. Millaisia muita toiminnallis-esteettisiä vaikutteita ihminen on lainannut luonnosta arkkitehtuuriinsa ja esineympäristöönsä?
Tehtäviä:
- Tilallisia kaupunkinäkymiä. Valokuvaa näkymiä, joissa tilallisuus on keskeistä. Se voi olla korkeutta, syvyyttä, leveyttä, ahtautta, pimeyttä, valoisuutta. Käytä mittakaavan kuvaamisessa apuna kuviin sijoittuja ihmisiä. Kiinnitä huomiota valon ja varjon merkitykseen tilan luojina.
- Näkymä pimeässä. Maalaa luonnossa tai ympäristössä kokemasi hämärä- tai pimeäkokemus. Pimeitä maisemia voi nähdä etenkin syksyiltaisin, kun taivas juuri ja juuri erottuu mustasta metsästä. Jos sinulla ei ole pimeäkokemuksia, hanki niitä paikoista, jonne ulkovalaistus ei ulotu. Millaiselta pimeässä tuntuu? Miten koet tilan ja äänet? Onko pimeä pelottavaa? Miten lumi vaikuttaa pimeyteen? Entä miten kuunvalo vaikuttaa näkymiin?
- Paljon pienessä tilassa. Muotoile savesta astia, joka sisältää "mustan aukon". Sisätilan täyttää tiheä ja keskeisvoimainen massa, joka vetää astian muotoonsa. Keskity astian sisätilaan. Aloita tehtävä luonnostelemalla massan muoto ja olemus, joka seurauksena astia saa myös ulkomuodon.
- Kehotuntuma. Muovaile savesta pienoiskokoon oma kehosi. Älä kuvaa sitä sellaisena kuin se on muille nähtynä tai peilistä katsottuna, vaan tuntemuksina, jotka sinulla on. Tutustu moderniin muotokuvaveistotaiteeseen, etenkin Henry Mooren ja Alberto Giacomettin teoksiin. Millaisia kehotuntemuksia veistokset ilmentävät?
- Omakuva. Toteuta kuva, jossa piirrät kehosi juuri siten kuin se näkökentässäsi näkyy. Asetu seisomaan, istumaan tai makuulle. Yleensä jalat, keskivartalo ja kädet näkyvät hyvin. Näetkö olkapääsi? Kaulaasi et voi nähdä. Entä kasvosi - voitko nähdä niistä jotain?