Tiedollinen luonnon tarkastelutapa - objektivoitu kohde
Tarkastelemme ympäristöä ja luontoa yleensä tiedollisena, itsemme ulkopuolisena kohteena, mutta emme tiedosta tarkastelutapaamme. Ihmisen ja luonnon erottaminen toisistaan liittyy uuden ajan tieteeseen, jolle ihminen oli rationaalinen ja luonto mekaaninen olento. Luonto miellettiin objektiivisen tiedon kohteeksi. Tiedolle annettu valta johti moderniin tieteisuskoon ja teknologiseen optimismiin, luonnon moraalittomaan hyväksikäyttöön. Objektivointi asetti luonnon ihmisen elämismaailman ulkopuolelle ja edisti sen hallitsemista ja hyödyntämistä. Jumalaan samaistuvan ihmisen tehtävänä oli puuttua luonnon kulkuun, jalostaa, muokata, hallita ja kontrolloida sitä. Valistuksesta lähtien luonto on nähty eriteltyinä, tunnistettuina ja nimettyinä lajeina ja luokituksina, seurattuina esiintyminä ja tyyppeinä, mitattuina etäisyyksinä ja korkeuksina, arvioituina resursseina, raaka-aineina, metreinä, neliöinä, kuutioina, hehtaareina ja rahallisesti määriteltävinä arvoina. Tieto luonnosta ja sen ilmiöistä on ihmisen muodostama tulkinta. Kun projisoimme luontoon omia käsityksiämme, luonto näyttäytyy sellaisena kuin sitä tarkastelemme. Materialistisen maailmankuvan todellisuuskäsitys perustuu empiiriselle havainnolle ja todentamiselle. Tiede liitetään järkeen, rationaalisuuteen, objektiivisuuteen ja teoreettisuuteen.
Taide liitetään luovuuteen, subjektiivisuuteen, intuitioon ja tunteeseen. Ulkoista maailmaa tarkastellaan kokemuksellisesti, sisältä päin. Taide osoittaa, viittaa ja ilmaisee. Taiteeseen perustuva tietäminen yhdistelee aistisuutta, havaintoa, ymmärtämistä, tunnetta ja toimintaa. Se saa merkityksensä yksilön elämismaailmassa, joka peilautuu laajempaan, kulttuuriseen merkitysverkostoon. Taide käsittelee ja ilmentää käsityksiämme todellisuudesta ja kysyy Mitä? Miksi? Millainen? Taideteos määrittyy sisällön ja aiheen kautta. Aihe on teoksen esittämä asia tai kohde. Teos tulkitaan sisällön eli kokonaisuuden, siis aiheen, ilmaisuvälineen, toteutustavan, muodon, kulttuuris-yhteiskunnallisten merkitysten ja taiteilijan tavoitteiden avulla. Sisältö on teoksen käsittelemä ja edustama ajatusmaailma, jonka avaamisessa tarvitaan visuaalista tulkitsemistaitoa. Kuvataiteessa tietoa voidaan rakentaa mm. teoksen sisällöstä, visuaalisen havaintokohteen merkityksistä sekä havainnointitapojen tarkkailusta ja tuntemuksesta.
Pohdittavaksi:
- Luonnon tietäminen mielletään nimeämiseksi, luokitteluksi, määrittelyksi, vertailuksi, syy-seuraussuhteiden avaamiseksi, perustelujen etsinnäksi ja arvioinniksi. Se edellyttää yleistämistä ja ohjeistamista. Millainen merkitys tiedolla on holistisessa tai esteettisessä luontokokemuksessa?
- Jos taidemaalauksen esittämä maisema on aiheena esteettisesti vaikuttava, mitä merkitystä on teoksen sisällöllä? Miten nämä tekijät erotetaan toisistaan?
- Millaista tietoa maisemamaalaus, luonto- ja ympäristökuvaus sisältävät? Vertailkaa taidemaalauksen ja valokuvan aihetta ja sisältöä, yhteneväisyyksiä ja eroja.
- Millaista tietoa kuvien tekeminen edellyttää?
Tehtäviä:
- Kävelyretki. Millaista tietoa ympäristö- ja luontohavaintosi sisältää? Tee kaksi kävelyretkeä, toinen luonnon keskelle, toinen rakennettuun kulttuuriympäristöön. Kirjoita paperille kävelyn aikana syntyneet tiedolliset herätteet. Mistä tietosi on peräisin?
- Fossiili. Keskiaikaisen tiedon mukaan fossiili oli kivettynyt eläin, jotka oli jäänyt alkuaineen hyökkäyksen kohteeksi. Muotoile savesta fossiili, johon on "kivettynyt" jokin tuntemasi kasvi tai eläin.
- Dioraama. Toteuta kolmiulotteinen pienoismaisema. Dioraama on museaalinen esitystapa, joka esittää ikkunamaisesti todellisuudesta ”pysäytettyä” hetkellistä tilannetta. Kaareva tai kalteva taustapinta tehostaa syvyysvaikutelmaa. Käytä syvyyden esittämisessä suuri-pieni ja edessä-takana -keinoja. Aiheita ovat Aikalainen luonnossa tai Ihminen kohtaa eläimen.