Kuvataiteen mahdollisuuksista
Taiteelle luonto on inspiroiva yhteistyökumppani, koska taide on luonnosta riippuvaista toimintaa. Taideteos on ilmaisusuhteessa luontoon, mutta myös luonnon muunnos. Teoksen raaka-aine ja materiaali ovat kohtaamispinta, jossa luonnon ja kulttuurin luovuus yhdistyvät. Taideteos on aina myös suhteessa ympäristöönsä. Taiteen avulla hahmotamme maailmaa, luontoa, ympäristöä, itseämme ja arvojamme. Sen avulla ilmaisemme, tulkitsemme ja jaamme ajatuksia, kokemuksia ja merkityksiä. Kuvataide on etuoikeutettu oppiaine. Se avulla on mahdollista käsitellä todellisuutta ja maailmasuhdetta, miten olemme maailmassa ja miten maailma on meille olemassa. Taideteos ja kuva representoi merkkinä ja merkityssisältönä suhdettamme todellisuuteen. Kuvien avulla voimme peilata ja avata kulttuurista maailmaa, josta kuvien merkitykset ovat lähtöisin. Pohdinnan arvoisia käsitteitä ovat luonto, ympäristö, maisema ja paikka. Millaisia merkityksiä annamme niille, miten tulkitsemme ja arvotamme niitä? Ovatko ne ulkoisia ja visuaalisesti havaitsemiamme kohteita, vai osallisuutta, jonka voimme kokea itsemme ulottuvuutena? Se mitä jokin meille on, vaikuttaa siihen miten siihen suhtaudumme ja miten siinä toimimme. Filosofinen lähestymistapa ulottaa ympäristöajattelun kuvien sisällölliselle alueelle, joka kohdistuu sekä yksilölliseen ilmaisuun ja työskentelyyn, että vastaanottamiseen ja taiteentuntemukseen. Taide toteuttaa filosofiaa tasavertaisessa vuoropuhelussa luonnon kanssa. Luonto on ehtymätön esteettisen, eettisen ja älyllisen inspiraation lähde.