Sosiaalisen median pedagoginen käyttö

Oppimisen ja opetuksen kontekstissa on erityisen tärkeä tarkastella, miten ja mihin sosiaalista mediaa ja sen sovelluksia käytetään – sosiaalinen median käyttö ei itsessään ole arvo. Käyttämällä sosiaalisen median sovelluksia opettajakeskeisesti saatetaan pedagogisessa mielessä opetuksessa kulkea takapakkia. Toisaalta sosiaalista mediaa käytettäessä yhteisessä tiedon tuottamisessa voidaan taas opetukseen ja oppimiseen tuoda pedagogisesti rikkaita työtapoja, jotka eivät muuten olisi mahdollisia.

Sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella oppimisen/asiantuntijuuden metaforien (Paavola et al. 2002, 2004) kautta. Toiminta opetus- ja oppimistilanteessa voidaan nähdä tiedon jakamisena tai tiedonhankintana, osallistumisena tai tiedon luomisena. Nykyiset oppimiskäsitykset ja valtakunnalliset opetussuunnitelmat painottavat keskeisesti oppijan roolia aktiivisena tiedon tuottajana.

Tiedon jakaminen

Sosiaalisen median työkalut, kuten Twitter, Facebook, Youtube sekä luonnollisesti blogit ja wikit tarjoavat nopean ja helppokäyttöisen työkalun tiedon julkaisemiseen ja jakamiseen verkossa. Helppo julkaiseminen verkossa saattaa usein johtaa kuitenkin yksisuuntaiseen viestintään, ilman että työkalujen muita ominaisuuksia tai alkuperäistä tarkoitusta on syvemmin ymmärretty tai hyödynnetty. Oppijan oppimisprosessin kannata ei liene paljon eroa sillä, onko opettaja kirjoittanut muistiinpanonsa piirtoheitinkalvoille vai blogiin.

Osallistuminen

Sosiaalisessa mediassa käyttäjät kuuluvat ja osallistuvat erilaisiin yhteisöihin, jotka jakavat keskenään ajatuksia, tietoa ja mediamateriaalia. Yhteisöt ovat useimmiten ns. intressiyhteisöjä, jotka koostuvat teemasta tai asiasta kiinnostuneiden käyttäjien verkostosta. Osallistuminen yhteisöön, sen toimintaan ja keskusteluun luo pohjan jaettujen, yhteisten merkitysten ja yhteisen ymmärryksen rakentamiselle, joka on usein kehittyneempää kuin ihmisen yksistään luoma ymmärrys. Ymmärryksen muodostuminen ja asiantuntijuuden kehittyminen on toimintaa, jossa sosiaalisen median työkalut tuovat merkittävää lisäarvoa. Asiantuntijayhteisöön aktiivisesti osallistumalla oppija sosialisoituu sen toimintakulttuuriin ja käytäntöihin.

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa myös keskeinen osa päätöksentekoon osallistumisesta ja kansalaisvaikuttamisesta tapahtuu verkossa ja sosiaalisen median välityksellä. Monet kunnat ja valtiohallinnon tahot tarjoavat verkossa kanavia osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon, esimerkiksi useimpien kuntien sivuilla voi kommentoida ja antaa palautetta kaavoituksesta. Myös erilaiset kansanliikkeet ja järjestöt ovat ottaneet sosiaalisen median työkaluksi, joka mahdollistaa nopean tiedonvälityksen ja suurienkin joukkojen koollekutsumisen tapahtumiin.

Tiedon luominen

Sosiaalinen media mahdollistaa ja tukee tiedon tuottamista yhteisöissä. Esimerkiksi wiki-työkalut on kehitetty yhteiseen kirjoittamiseen, jossa samalla tekstillä voi olla useampia kirjoittajia, muokkaajia ja kommentoijia. Verkon työkalut tuovat uusia tapoja tiedon luomiselle ja edelleen kehittämiselle, jossa viestinnän eri muotoja kuvaa välittömyys, vuorovaikutteisuus ja tasa-arvoisuus. Sosiaalisen median tuottaja-kuluttaja-ajattelussa (prosumer) jokainen on sekä tiedon lukija että tiedon tuottaja – tiedon tuottaminen ei ole keskitettyä tai keskitetysti säädeltyä.

Hyvänä esimerkkinä yhteisöllisestä tiedon luomisesta, tiedon tuottamisesta yhteisössä on suomalaisille tuttu Linux-käyttöjärjestelmä. Verkko ja sen keskustelualueet ovat toimineet alustana laajalle kehittäjäyhteisölle.

Sosiaalisen median pedagogisia käyttökohteita

  • Yhteinen kirjoittaminen, prosessi kirjoittaminen ja prosessin dokumentointi (esim. wiki-työkalu)
  • Oppimispäiväkirja tai työssäoppimispäiväkirja (esim. blogi)
  • Verkkokeskustelu (esim. keskustelufoorumi)
  • Ohjausdialogi etäopetuksessa (esim. chat-työkalut)
  • Oppijan portfolion työstäminen ja julkaiseminen
  • Oppijan tuotosten (esim. kuvien ja videoiden) julkaiseminen
  • Koulun verkkolehden työstäminen ja julkaiseminen
  • Verkko-oppimisympäristönä esim. yhteisöllisessä tiedonrakentelussa tai tutkivassa oppimisessa
  • Sosiaalisten tilanteiden simulointi, esim. tapakasvatuksessa tai kielen oppimisessa (virtuaaliympäristöt ja –maailmat)
  • Verkkovaikuttaminen, verkkodemokratia ja aktiivinen kansalaisuus
  • Oman mielipiteen muodostaminen ja argumentointi yhteisössä
  • Aineiston hankinta (esim. kuvat, videot)
  • Suunnittelu, ideointi, kehittäminen

Lähteet:
Paavola, S., Lipponen, L., & Hakkarainen, K. (2002). Epistemological Foundations for CSCL: A Comparison of Three Models of Innovative Knowledge Communities. In G. Stahl (Ed.), Computer Support for Collaborative Learning: Foundations for a CSCL community. Proceedings of the Computer-supported Collaborative Learning 2002 Conference (pp. 24-32). Hillsdale, NJ: Erlbaum.
Paavola, S., Lipponen, L., & Hakkarainen, K. (2004). Models of Innovative Knowledge Communities and Three Metaphors of Learning. Review of Educational Research, 74(4), 557-576.