Plagiointi

Linkkejä

Tutkimuseettinen neuvottelukunta määrittelee vilpin tieteellisessä toiminnassa tarkoittavan tiedeyhteisön ja usein myös päätöksentekijöiden harhauttamista. Neuvottelukunta määrittelee plagioinnin eli luvattoman lainaamisen olevan yksi vilpin ilmenemismuoto. Plagiointi tarkoittaa jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittämistä omissa nimissään. Plagioinnissa esitetään toisen ajatuksia ja ideoita omissa nimissään, mutta ei syyllistytä varsinaiseen tekijänoikeusloukkaukseen, koska tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, mutta ei kuitenkaan sisältöä. Joidenkin mielestä plagioinnissa on kysymys pahimmillaan varastamisesta. Myös perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa oleva oppilas voi syyllistyä plagiointiin, vaikka kysymys ei olekaan korkeatasoisesta tieteellisestä kirjoittamisesta.

Toisen esittämiä ajatuksia ja ideoita saa toki hyödyntää, ja se on tiettyyn mittaan asti toivottavaakin esimerkiksi omassa tutkielmassa, mutta näin toimittaessa alkuperäisen ajatuksen tai idean esittäjä on mainittava hyvän tavan tai erikseen annettujen ohjeiden mukaisesti. Perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa tutkielmissa noudatettavat viittauskäytännöt ovat melko kirjavia. Käytännöt vaihtelevat suuresti kouluittain, oppiaineittain ja opettajittain.

Plagiointi on jo suhteellisen yleistä varsinkin alemmantasoisessa koulutuksessa. Korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa plagiointi on opittu tunnistamaan ja siitä jää helposti kiinni. Plagioinnin on tehnyt helpoksi ja houkuttelevaksi sen helppous, koska verkosta saa kohtuullisella vaivalla haettua monenlaista tekstiä ja vaikkapa kaavioita lähes mistä tahansa aiheesta. Sen lisäksi, että hakukoneilla ja -työkaluilla saa haettua tietoa yksittäisestä aiheesta pelkällä hakusanalla (esimerkiksi Wikipediasta), verkossa on kokoelmia valmiista tutkielmista ja aineista eri oppiaineisiin liittyen (esimerkiksi www.essee.net tai www.esseet.net ). Vain kirjallisessa muodossa olevien lähteiden käyttö plagiointitarkoituksessa lienee vähentynyt.

Miten plagiointi on mahdollista tunnistaa?

Ammattitaitoinen ja oppilaansa hyvin tunteva opettaja varmasti osaa epäillä, jos oppilaan kirjallisten suoritusten taso yhtäkkiä selvästi ylittää hänen normaalin tasonsa tai kyseisellä kouluasteella yleisesti ilmenevän tason. Lisäksi opettaja voi saada tarkastettavakseen tutkielmia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä. Joskus jopa kirjoitusvirheet ovat identtiset. Tällaisen epäilyn herättyä asia on hyvä ottaa puheeksi oppilaan kanssa kasvokkain. Usein osoittautuukin, että kyse on oppilaan tietämättömyydestä tai ajattelemattomuudesta. Myös hakukoneiden (esimerkiksi Googlen) avulla on mahdollista löytää tekstin alkuperäinen lähde, jos se on julkaistu verkossa. Markkinoilla on myös ohjelmistoja, jotka on erityisesti tarkoitettu tutkielmien alkuperän tarkastamiseen. Ne vertaavat tarkastettavaa tekstiä tietokantaan tallennettuihin teksteihin. Tuloksena ohjelma antaa esimerkiksi prosenttiosuuden, joka kertoo aiemmin julkaistujen tekstien hyödyntämisasteen.

Varsinkaan nuori oppilas ei ymmärrä, että hän tekee jotain väärää jättäessään lähteen mainitsematta hyödyntäessään verkosta hakemaansa materiaalia. Oppilaalla ei ole välttämättä kokemusta toisten kirjoittaman tekstin lainaamisesta. Tämän vuoksi pelisäännöt on syytä tehdä selväksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Aihetta kannattaa käsitellä eri oppiaineiden tunneilla, koska eri alojen jatko-opinnoissa lähteiden hyödyntämistä ja oikeaa viittaustekniikkaa joka tapauksessa edellytetään. Myös koulun opetussuunnitelmaan ja opinto-oppaaseen kannattaa sisällyttää aihepiiriin liittyviä ohjeita.

Oppilaan tietojen ja taitojen karttuessa plagiointiin pitää puuttua yhä napakammin. Huomioon pitää ottaa oppilaan ikä, kehitystaso, opintojen kesto ja opintojen vaihe. Puuttumiskeinoja on monia. Kun plagiointiin ja vilppiin puututaan, pitää muistaa suhteellisuus ja asteittain kovenevat seuraamukset. Ennen kuin plagiointiin voidaan ja on syytä puuttua ojentamalla tai rankaisemalla, on siihen syyllistyvän voitava olettaa ymmärtävän toimintansa paheksuttavuus. Joka tapauksessa plagiointiin on syytä puuttua jämäkästi, koska muutoin on vaarana, että opiskelumoraali heikkenee. Plagiointiin syyllistyvä voi saada ansiotonta etua toisten kustannuksella, joten vilppitapauksiin puuttuminen on tärkeää myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Lainsäätäjä on antanut selvät työkalut, joilla voidaan puuttua ongelmaan. Lievemmistä puuttumiskeinoista voidaan määrätä oppilaitoskohtaisissa ohjeissa, esimerkiksi opetussuunnitelmassa. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi kurssin hylkääminen tai kurssin ehdollinen hyväksyminen, jolloin oppilas joutuu tekemään uuden, hyväksyttävän tutkielman. Ankarampia puuttumiskeinoja käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota osapuolten oikeusturvan toteutumiseen. Asianosaisen kuuleminen ja päätöksen tiedoksianto on tehtävä hallintolain ja opetustointa koskevan aineellisen lainsäädännön mukaisesti. Toistuvasta plagioinnista on jo annettu esimerkiksi kirjallisia varoituksia lukio-opiskelijoille.

Perusopetuslain (628/1998) 36 § 1 momentin (477/2003) mukaan oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä tai menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Lukiolain (629/1998) 26 § 1 momentin (478/2003) mukaan opiskelijalle, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo järjestystä tai menettelee vilpillisesti, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos opiskelija jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä kirjallisen varoituksen saatuaan, hänet voidaan erottaa oppilaitoksesta määräajaksi, enintään yhdeksi vuodeksi, sekä erottaa asuntolasta määräajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi. Edellä mainitut toimenpiteet ovat kurinpitorangaistuksia.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 25 § (479/2003) on samansisältöinen kuin lukiolain 26 §. Menettelystä käytettäessä mainittuja kurinpitokeinoja säädetään asianomaisissa laeissa. Täydentäviä säännöksiä on hallintolaissa (434/2003).

Rehtorin pitää tukea opettajiaan, kun plagiointia ja muuta vilppiä tapahtuu. Rehtorin on syytä huolehtia, että ongelmiin puututaan nopeasti ja opiskelijoiden kohtelu on yhdenvertaista. Opettajat voivat kokea vilppiin puuttumisen vaivalloiseksi, varsinkin jos he eivät koe saavansa tarvittavaa tukea.

Aiheeseen liittyvää materiaalia: